Sitova hoitotakuu

Aloitteen sisältö

Ehdotamme, että eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun terveydenhuoltolain (1326/2010) muuttamiseksi seuraavan säännösluonnoksen mukaisesti:

1. Subjektiivinen oikeus: Potilaalla on oikeus palveluseteliin ilman erillistä hakemusta, kun hoitotakuun määräaika ylittyy. Oikeus koskee vain hoitoja, jotka kuuluvat valtakunnalliseen palveluvalikoimaan (Palkon määrittelemä). Oikeus ei koske kiireellistä hoitoa eikä kokeellisia hoitoja.
2. Matkakustannukset: Palvelusetelillä toteutettavaan hoitoon sovelletaan Kelan tavanomaisia matkakorvaussääntöjä (omavastuuosuus ja korvausperusteet). Tämä varmistaa, ettei hoidon valinta johda kohtuuttomiin kustannuksiin potilaalle asuinpaikasta riippuen.
3. Automaattisuus: Hyvinvointialueen on myönnettävä palveluseteli seitsemän päivän kuluessa rajan ylittymisestä kun:
   • Perusterveydenhuollossa: kolmen kuukauden (aikuiset) tai 14 päivän (alle 23-v) raja ylittyy
   • Erikoissairaanhoidossa: kuuden kuukauden raja ylittyy
   • Mielenterveyspalveluissa (alle 23-v): 28 päivän raja ylittyy
4. Setelin arvo ja hintakatto: Palvelusetelin arvo on enintään 115 prosenttia vastaavan toimenpiteen DRG-hinnasta (toimenpidekohtainen vakiohinta, joka perustuu julkisen terveydenhuollon keskimääräisiin kokonaiskustannuksiin sisältäen tilat, laitteet ja hallinnon). Potilaan omavastuu ei saa ylittää vastaavaa julkisen terveydenhuollon asiakasmaksua. Palveluntuottaja ei saa periä potilaalta lisämaksua setelin arvon yli.
5. Rahoitusvastuu: Kun potilas käyttää palveluseteliä yksityisellä tuottajalla, hyvinvointialueen seuraavan vuoden valtionosuudesta vähennetään (a) palvelusetelin arvo sekä (b) 20 prosentin hallinnollinen sanktio. Sanktio (b) peritään aina kun hoitotakuu ylittyy, riippumatta siitä saako potilas yksityistä hoitoa. Tämä luo hyvinvointialueelle todellisen taloudellisen kannustimen sekä purkaa jonot että varmistaa riittävä kapasiteetti.
6. Tuottajan velvoitteet: Tuottaja rekisteröityy palvelusetelituottajaksi toimenpidekohtaisesti. Rekisteröitymällä tuottaja sitoutuu hyväksymään DRG-perusteisen hinnan kyseiselle toimenpiteelle. Potilas valitsee palveluntuottajan valtakunnallisesta rekisteristä (Palse.fi) ja varaa ajan suoraan tuottajalta. Rekisteröity tuottaja ei saa kieltäytyä potilaasta, ellei kyseessä ole lääketieteellinen vasta-aihe. Tapauksen vaativuus ei ole hyväksyttävä kieltäytymisperuste. Tuottajan on aloitettava hoito 60 päivän kuluessa potilaan hyväksymisestä. Potilas voi peruuttaa valintansa milloin tahansa ennen hoidon alkamista ja siirtyä toiselle tuottajalle.
7. Kapasiteettipulan käsittely: Jos yksikään palvelusetelituottaja ei hyväksy potilasta 30 päivän kuluessa setelin aktivoitumisesta (valtakunnallinen kapasiteettipula), potilas ilmoittaa tästä Palse.fi-järjestelmään. Palveluseteli raukeaa ja potilas palaa hyvinvointialueen hoitojonoon korkeimmalla prioriteetilla. Hyvinvointialueelta peritään edelleen 20 prosentin hallinnollinen sanktio (organisointivelvoitteen laiminlyönti), mutta setelin arvoa ei vähennetä valtionosuudesta, koska hyvinvointialue vastaa edelleen hoidon järjestämisestä.
8. Ilmoitus: Potilas saa automaattisen ilmoituksen Suomi.fi- tai OmaKanta-palvelun kautta kun seteli aktivoituu.
9. Kieltäytymisen valvonta: Tuottajan on dokumentoitava kieltäytymisen peruste potilastietojärjestelmään. Potilas voi valittaa kieltäytymisestä Valviralle, joka ratkaisee asian 14 päivän kuluessa. Mikäli Valvira ei anna ratkaisua määräajassa, kieltäytyminen katsotaan alustavasti perusteettomaksi ja potilaalla on oikeus valita toinen tuottaja. Jos Valvira toteaa kieltäytymisen perusteettomaksi, tuottaja menettää rekisteröintinsä kyseiselle toimenpiteelle 12 kuukauden ajaksi. Valvira seuraa tuottajakohtaisia kieltäytymisprosentteja; tilastollinen poikkeama käynnistää auditoinnin.
10. Tuottajan rekisteröintivaatimukset: Rekisteröityminen palvelusetelituottajaksi edellyttää Valviran hyväksymää toimilupaa kyseiselle toimenpiteelle. Tuottaja raportoi hoitotulokset THL:lle laaturekisteriä varten. Tuottaja, jonka komplikaatioaste poikkeaa merkittävästi valtakunnallisesta keskiarvosta, poistetaan rekisteristä kunnes tilanne korjaantuu.
11. Poikkeustilanne: Sosiaali- ja terveysministeriö voi asetuksella keskeyttää hoitotakuun määräajat valtakunnallisen kapasiteettikriisin aikana (esim. pandemia, sota). Keskeytys on voimassa enintään kuusi kuukautta kerrallaan ja vaatii eduskunnan hyväksynnän jatkuakseen.

Muutettavat lait:

• Terveydenhuoltolaki 1326/2010 (uusi 54 a §)
• Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009
• Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta (617/2021)

Perustelut

1. Massiivinen lainvastainen jono

Elokuussa 2024 lähes 31 000 potilasta odotti erikoissairaanhoitoa yli lakisääteisen 6 kuukauden rajan (18 % jonosta). Pahimmat alueet: Pohjois-Savo (31 %), Pohjois-Karjala (27,4 %). Pahimmat erikoisalat: tekonivelkirurgia (36 % yli rajan), kaihileikkaukset.

Valvira määräsi 9.10.2025 yhdeksälle hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymälle yhteensä lähes 24 miljoonan euron uhkasakot (HUS 8,5 M€, Varsinais-Suomi 3,5 M€, Pohjois-Pohjanmaa 3 M€). Tilanne ei ole parantunut.

2. Nykyinen valvonta ei auta potilasta

Uhkasakko rankaisee järjestäjää mutta ei anna mitään helpotusta potilaalle. Sakko menee valtion kassaan, ei hoitoon.

3. Tanskan malli toimii

Tanskassa "Udvidet frit sygehusvalg" antaa potilaalle oikeuden yksityiseen hoitoon julkisella rahalla jo 30 päivän jonon jälkeen. Järjestelmä on toiminut vuodesta 2002: se kannustaa julkisia sairaaloita tehokkuuteen, koska raha seuraa potilasta. Arvioinnit osoittavat vähentyneitä odotusaikoja ilman merkittävää valikoitumista.

4. Infrastruktuuri on olemassa

Kanta-palvelut, Palse.fi ja hyvinvointialueiden palvelusetelijärjestelmät ovat jo toiminnassa. Tarvitaan vain:

• Hoitotarpeen arviointipäivän reaaliaikainen kirjaaminen
• Automaattinen määräajan seuranta
• Ilmoituksen laukaisu ylittyessä

5. Kannustinrakenne korjautuu

Hyvinvointialue on jo saanut rahoituksen potilaan hoitamiseksi määräajassa. Jos alue epäonnistuu, raha ohjautuu yksityiselle tuottajalle. Yksityinen hoito voi maksaa enemmän (lonkkaleikkaus: julkinen ~7 300 €, yksityinen 10 000-15 000 €), mutta tämä kustannus on pienempi kuin odottamisen kokonaishinta: sairauspäivärahat (~1 mrd €/v), menetetyt verotulot ja tuottavuushäviö (arvio 5-10 mrd €/v). Järjestelmä luo voimakkaan kannustimen parantaa julkista tuotantoa.

6. Vasta-argumenttien käsittely

"Julkinen järjestelmä rapautuu" — Tanska on käyttänyt mallia vuodesta 2002. Julkinen järjestelmä toimii edelleen ja jonot ovat lyhentyneet. Kannustinrakenne toimii: alue joka hoitaa potilaat ajoissa pitää rahat.

"Tämä maksaa liikaa" — Yksityinen hoito voi maksaa enemmän toimenpidettä kohden, mutta odottamisen kokonaiskustannus yhteiskunnalle on suurempi: sairauspäivärahat, menetetyt verotulot, tuottavuushäviö. Nykyjärjestelmässä hyvinvointialue ei maksa näitä "näkymättömiä" kustannuksia (Kela ja verottaja maksavat), joten jonottaminen on alueelle ilmaista. Ehdotettu 20 prosentin sanktio siirtää osan tästä kustannuksesta hyvinvointialueen maksettavaksi, jolloin jonottaminen muuttuu kalliiksi myös alueelle.

"Yksityiset valikoivat vain helpot potilaat" — Potilas valitsee tuottajan, ei päinvastoin. VIVE-tutkimukset Tanskasta osoittavat, ettei DRG-sisäistä valikoitumista esiinny merkittävästi. Lisäturva: järjestelmään sitoutuva tuottaja ei saa hylätä potilaita lääketieteellisen vaativuuden perusteella (lääketieteelliset vasta-aiheet poislukien).

"Tuottajat kiertävät järjestelmän keksimällä tekosyitä" — Kieltäytymisen valvonta estää tämän. Tuottajan on dokumentoitava lääketieteellinen peruste, ja potilas voi valittaa Valviralle. Perusteeton kieltäytyminen johtaa rekisteröinnin menetykseen 12 kuukaudeksi. Tilastollinen poikkeamaseuranta kohdentaa Valviran resurssit ongelmatuottajiin etukäteen. Tanskan kokemus osoittaa, että kiertäminen on harvinaista kun järjestelmä on oikein suunniteltu.

"Entä jos kapasiteettia ei yksinkertaisesti ole?" — Järjestelmä on rehellinen tästä rajoitteesta. Jos yksikään tuottaja (julkinen tai yksityinen) ei pysty hoitamaan potilasta, laki ei voi taikoa lääkäreitä tyhjästä. Tällöin potilas palaa julkiseen jonoon korkeimmalla prioriteetilla. Mutta hyvinvointialue maksaa silti 20 % sanktion, koska se epäonnistui strategisessa velvoitteessaan varmistaa riittävä kapasiteetti (esim. kouluttamalla erikoislääkäreitä, rekrytoimalla ulkomailta). Sanktio rankaisee tehottomuudesta, ei fysiikasta.

"Tämä luo kannustimen aliresursoida julkista ja ulkoistaa yksityiselle" — Päinvastoin. Jos hyvinvointialue hoitaa potilaat itse määräajassa, se ei maksa sanktioita eikä menetä valtionosuuksia. Yksityiselle siirtyminen maksaa alueelle enemmän (115 % DRG + 20 % sanktio). Järjestelmä luo kannustimen parantaa julkista tuotantoa, ei korvata sitä.

"Entä kalliit kokeelliset hoidot - kustannus on rajaton?" — Oikeus koskee vain hoitoja, jotka kuuluvat valtakunnalliseen palveluvalikoimaan (Palkon määrittelemä). Palko arvioi jo nyt uusien hoitojen kustannusvaikuttavuutta. Kokeelliset hoidot, äärimmäisen kalliit hoidot marginaalisella hyödyllä ja hoidot joita ei ole arvioitu kustannusvaikuttaviksi eivät kuulu palveluvalikoimaan eivätkä siten hoitotakuun piiriin. Tämä rajaa järjestelmän koskemaan hoitoja, joiden arvo on yhteiskunnallisesti osoitettu.

"Yksityiset nostavat hinnat aina 115 prosenttiin DRG:stä (kartelliriski)" — Kilpailu nopeudella ja laadulla ohjaa potilaita, vaikka hinta olisi sama. On kuitenkin huomattava, että jopa 115 % DRG-hinnalla hoitaminen on yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa kuin potilaan makuuttaminen jonossa: sairauspäivärahat, menetetyt verotulot ja inhimillinen kärsimys ylittävät 15 % "ylihinnan" moninkertaisesti. Kilpailuviranomaiset (KKV) valvovat markkinan toimintaa normaaliin tapaan.