Valtion omistajapolitiikan periaatelaki

Aloitteen sisältö

Ehdotamme, että eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun uuden lain säätämiseksi valtion omistajapolitiikan periaatteista seuraavien periaatteiden ja säännösluonnosten mukaisesti:

1 § Tarkoitus

Lain tarkoituksena on maksimoida Suomen pitkän aikavälin varallisuus.

Tämä toteutetaan:

• Luomalla johdonmukainen doktriini valtion omistuksille
• Perustamalla hermeettinen rakenne, joka eristää pääoman lyhytnäköisestä politiikasta
• Sijoittamalla varallisuutta tuottaviin kohteisiin - ei kuluttamalla sitä budjettiin

Rahasto on Suomen yhteinen varallisuus, ei hallituksen käyttötili.

2 § Omistuskategoriat

Omistukset luokitellaan kahteen kategoriaan:

• Strateginen omistus — Luonnolliset monopolit, kriittinen infrastruktuuri ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvät yhtiöt. Valtion omistus on perusteltu.
• Sijoitusomistus — Kilpailluilla markkinoilla toimivat yhtiöt ilman erityistä turvallisuusperustetta. Valtion omistus ei ole perusteltu.

3 § Vaalikausiarviointi

Kerran vaalikaudessa valtioneuvosto laatii omistajapolitiikan arvioinnin, jossa:

• Myyntiarviointi: Jokainen nykyinen omistus perustellaan 2 §:n kriteerejä vasten. Sijoitusomistuksen säilyttäminen vaatii erillisen selvityksen. Perusteluksi ei riitä historiallinen tilanne.
• Ostoarviointi: Tunnistetaan yksityisomisteiset luonnolliset monopolit ja kriittinen infrastruktuuri, joiden osto tulisi arvioida. Arviossa esitetään markkinahinta, rahoitusmalli ja vaikutukset.

Arviointi julkaistaan kokonaisuudessaan.

4 § Osinkopolitiikan periaate

Valtio on äärettömän aikahorisontin toimija. Omistajapolitiikan tavoite on maksimoida omistusten pitkän aikavälin arvonkasvu.

Pääoma pysyy aina varallisuutta kasvattavissa kohteissa - joko yhtiössä tai pääomarahastossa. Osingot siirtyvät yhtiöstä rahastoon, eivät koskaan suoraan budjettiin.

Osinkojen taso määräytyy vertaamalla yhtiön sisäistä tuottoa rahaston odotettuun tuottoon. Jos yhtiö tuottaa enemmän, osingot ovat matalat. Jos rahasto tuottaisi enemmän, osingot ovat korkeat. Valtion budjettitilanne ei ole relevantti tekijä.

5 § Valtion pääomarahasto

Perustetaan Valtion pääomarahasto, johon siirretään:

• Sijoitusomistuskategorian yhtiöiden myyntitulot
• Valtionyhtiöiden osingot

6 § Rahaston sijoituskohteet

Rahasto sijoittaa varallisuutta tuottaviin kohteisiin, jotka kasvattavat Suomen pitkän aikavälin vaurautta:

• Infrastruktuuri, joka mahdollistaa taloudellista toimintaa
• Tutkimus ja kehitys, joka luo uutta tuotantokapasiteettia
• Tuottavat yritykset

Ensisijainen sijoituskohde on Suomen tuotantokapasiteetti. Ulkomaiset sijoitukset ovat perusteltuja kun kotimaiset mahdollisuudet on hyödynnetty.

Rahasto ei siirrä varoja yleiseen budjettiin. Suomalaiset hyötyvät rahaston tuotosta epäsuorasti: parempana infrastruktuurina, tutkimuksena ja tuotantokapasiteettina - ei käteissiirtoina.

7 § Poikkeustilanteet

Rahaston pääomaa voidaan käyttää yleiseen budjettiin vain:

• Sodan tai siihen verrattavan kansallisen hätätilan aikana
• 2/3 eduskunnan enemmistöllä
• Enintään 10 prosenttia rahaston arvosta vuodessa

Poikkeustilanteen päätyttyä rahasto palautetaan alkuperäiselle tasolle ennen muita budjettiprioriteeteja.

8 § Riippumaton hallinto ja oikeushenkilöasema

Valtion pääomarahasto on itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, erillinen valtion budjettitaloudesta (Suomen Pankin ja Kelan tapaan). Rahastoa hallinnoi itsenäinen elin, jolla on:

• Suomen Pankin kaltainen riippumattomuus ministeriöistä
• Pitkät, ei-uusittavat toimikaudet johtajille
• Velvollisuus julkaista vuosittain rahaston tila, tuotto ja sijoitukset

Itsenäinen oikeushenkilöasema tarkoittaa, että rahaston varallisuus ei ole budjetin siirtomääräraha. Rahaston lakkauttaminen tai sääntöjen muuttaminen vaatii erillisen lain, mikä nostaa poliittista kynnystä.

9 § Kansallisosuus

Jokaisella Suomen kansalaisella on laskennallinen osuus rahastosta ("kansallisosuus"). Osuuden arvo näkyy Suomi.fi-palvelussa:

• Osuuden nykyarvo euroina
• Osuuden arvon muutos edellisestä vuodesta

Kansallisosuus on laskennallinen, ei nostettavissa oleva. Sen tarkoitus on luoda kansalaisille omistajuuden kokemus ("tämä on minun rahastoni") ja tehdä rahaston käytöstä poliittisesti näkyvää ("hallitus käytti sinun osuuttasi").

Tulevaisuudessa eduskunta voi päättää osinkojen jakamisesta kansallisosuuksien haltijoille, mutta tämä ei ole pakollista eikä suositeltavaa ennen kuin rahasto on saavuttanut merkittävän koon.

10 § Periaatteista poikkeaminen

Muista kuin 7 §:n mukaisista poikkeustilanteista poikkeaminen vaatii 2/3 eduskunnan enemmistön ja erillisen perustelun siitä, miksi poikkeama on välttämätön.

Perustelut

1. Nykyongelma: salkku lypsylehmänä

Valtio omistaa sekalaisen kokoelman yrityksiä ilman johdonmukaista strategiaa. Solidiumin salkussa on osuuksia kaivoslaiteyhtiöistä (Metso), terästehtaista (Outokumpu) ja kemianteollisuudesta (Kemira). Miksi nämä? Omistukset ovat historiallisia sattumia, eivät strategisen harkinnan tulosta.

Pahempi ongelma on osinkopolitiikka. Hallitus on suunnitellut nostavansa 3 miljardia euroa valtionyhtiöistä vaalikauden aikana "investointiohjelman" rahoittamiseksi. Keinot: ylisuuret osingot, "ylikapitalisoinnin purkaminen", pääomanpalautukset ja osakkeiden myynti. Solidium maksoi vuonna 2024 valtiolle 580 miljoonaa euroa, josta 222 miljoonaa oli pääomanpalautusta Mandatumin ja Kemiran myynneistä.

EK:n Jyri Häkämies kutsui vastaavaa politiikkaa "sammon ryöstöksi" - kruununjalokivet myydään budjetin yleismenojen katteeksi. Solidiumin oma toimitusjohtaja Reima Rytsölä on todennut: "Jos ylimääräisiä pääomanpalautuksia tehdään, se on pois tulevaisuuden tuotoista. Korkoa korolle toimii valtiolle ihan samalla tavoin kuin yksityissijoittajallekin."

Kukaan ei kysy: "Mitä valtion pitäisi omistaa 50 vuoden perspektiivillä?" Sen sijaan kysytään: "Paljonko saamme irti ensi vuoden budjettiin?"

2. Nokia-opetus: poikkeustulojen tuhoaminen

Suomi ei luonut pysyvää rakennetta Nokia-vuosien ylijäämistä. Kun Nokia romahdi, mitään ei jäänyt.

Nokia-vuosina 1998-2007 Suomen julkinen talous oli ylijäämäinen. Valtio keräsi verotuloja, mutta ne valuivat juokseviin menoihin. Ei syntynyt pysyvää pääomaa, joka olisi tuottanut tuloa Nokian jälkeen.

Sama virhe toistuu pienemmässä mittakaavassa jatkuvasti: Solidiumin osingot menevät budjettiin ja katoavat. Solidiumin tuotto (~7 %) ylittää valtion lainakustannukset (~3 %) - osinkojen käyttäminen juokseviin menoihin tuhoaa arvoa.

3. Norjan malli - ja miksi Suomi voi tehdä paremmin

Norja perusti öljyrahastonsa (GPFG) 1990 ja käyttösäännön 2001. Säännön mukaan 3 % rahaston arvosta voidaan siirtää budjettiin vuosittain - mikä vastaa odotettua reaalituottoa, joten rahasto pysyy reaalisesti vakiona.

Tämä oli poliittinen kompromissi: rahasto oli hyväksyttävä, koska se tuotti näkyvää hyötyä jo nykypolville. Vuonna 2024 rahasto kattoi 25 % Norjan budjetista.

Suomen tilanne on erilainen:

• Norjalla on jatkuva öljytulovirta, joka täydentää rahastoa. Suomella on kertaluonteinen omaisuuspohja.
• Norjan rahasto on 1 400 miljardia euroa; Suomen potentiaalinen rahasto olisi murto-osa.
• 3 % pienestä rahastosta ei kata mitään merkittävää - se vain houkuttelee syömään pääoman.

Siksi Suomen malli on tiukempi: ei säännöllistä budjettisiirtoa lainkaan. Rahasto sijoittaa Suomen tulevaisuuteen - infrastruktuuriin, tutkimukseen, tuotantokapasiteettiin. Kansalaiset hyötyvät parempana Suomena, eivät käteissiirtoina.

Tämä on äärettömän aikahorisontin ajattelua: jokainen euro, joka jää rahastoon, tuottaa korkoa korolle ikuisesti. Jokainen euro, joka siirretään budjettiin, katoaa.

4. Miksi ennakkositoutuminen on välttämätöntä?

Ilman ennakkositoutumista jokainen hallitus kohtaa saman houkutuksen: käyttää varallisuus vaalikauden aikana hyötyihin, jotka näkyvät ennen seuraavia vaaleja.

Tämä on rakenteellinen ongelma, ei moraalinen. Rationaalinen poliitikko käyttää käytettävissä olevat resurssit. Ainoa ratkaisu on tehdä resursseista ei-käytettävissä olevia - eli lukita ne ennen kuin houkutus syntyy.

Ennakkositoutuminen toimii samalla periaatteella kuin eläkesäästäminen: tulevaisuuden sinä ei luota nykyiseen sinuun, joten nykyinen sinä sitoutuu mekanismiin joka estää tulevaisuuden sinua käyttämästä rahoja.

5. Käytännön seuraukset

Myyntipäätökset rationalisoituvat: Kun myyntitulot menevät rahastoon eivätkä budjettiin, myyntipäätöksiä ei tehdä paikkaamaan budjettivajetta. Myydään kun se on strategisesti järkevää, ei kun kassa on tyhjä.

Ostopäätökset tulevat agendalle: Nykyisin kukaan ei systemaattisesti kysy, pitäisikö valtio ostaa takaisin yksityistettyjä luonnollisia monopoleja. Vaalikausiarviointi pakottaa kysymyksen esille. Jos sähköverkko tai vesihuolto on yksityistetty ja tuottaa monopolivoittoja, takaisinoston kannattavuus on arvioitava.

Osinkopolitiikka rationalisoituu: Solidiumin osinkovaatimukset eivät perustu budjettitarpeisiin vaan yhtiöiden pääomatarpeisiin.

Pitkän aikavälin ajattelu mahdollistuu: Kun rahasto on olemassa ja sen käyttö on rajoitettu, syntyy luonnollinen intressi maksimoida rahaston arvo pitkällä aikavälillä.

6. Vasta-argumenttien käsittely

"Tämä rajoittaa demokraattista päätöksentekoa" — Kyllä, tarkoituksellisesti. Demokratia tarvitsee itsensä sitovia mekanismeja toimiakseen pitkällä aikavälillä. Perustuslaki, riippumaton keskuspankki ja EU-jäsenyys ovat kaikki esimerkkejä demokraattisesti päätetyistä rajoituksista demokraattiselle päätöksenteolle.

"Rahasto on liian pieni ollakseen merkityksellinen" — Norjan rahasto alkoi nollasta. Merkityksellistä on mekanismi, ei alkupääoma. Jos mekanismi on olemassa, rahasto kasvaa ajan myötä.

"Miksi ei edes Norjan 3 % sääntöä?" — Norjan 3 % oli poliittinen kompromissi, ei optimaalinen ratkaisu. Norjalla on 1 400 mrd € rahasto ja jatkuva öljyvirta; 3 % tuottaa 42 mrd €/vuosi, joka kattaa neljänneksen budjetista. Suomen potentiaalinen rahasto olisi ehkä 30 mrd € - 3 % olisi 900 M€, joka houkuttelee syömään pääoman mutta ei kata mitään merkittävää. Parempi sijoittaa kaikki ja antaa kansalaisten hyötyä parempana infrastruktuurina ja tuotantokapasiteettina.

"Miten kansalaiset hyötyvät jos rahaa ei jaeta?" — Rahasto sijoittaa Suomeen: infrastruktuuri, tutkimus, tuotantokapasiteetti. Nämä tuottavat arvoa kaikille suomalaisille - parempia palveluita, työpaikkoja, verotuloja. Käteissiirto kuluu; investointi tuottaa.

"Mutta köyhät/koulutus/terveydenhuolto tarvitsevat rahaa nyt" — Jokainen hallitus väittää, että juuri tämä tarve on niin akuutti, että pääoma on syötävä. Näin Nokia-ylijäämät katosivat. Näin Solidiumin osingot katoavat. Akuutteja tarpeita on aina; pääomaa on vain kerran. Nykyiset tarpeet rahoitetaan budjetista, veroista ja lainalla. Rahaston tehtävä on rakentaa tulevaisuuden Suomea, ei paikata tämän päivän budjettia.