Säästösuoja toimeentulotuessa

Aloitteen sisältö

Ehdotamme, että eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) muuttamiseksi seuraavien periaatteiden ja säännösluonnosten mukaisesti:

1. Liukuva suojaosuus: Toimeentulotukea myönnettäessä hakijan varallisuus vaikuttaa tukeen seuraavasti:
   • 0–10 000 euroa: ei vaikutusta (täysi suoja)
   • 10 000–20 000 euroa: ylittävä osuus vähentää tukea 50 senttiä eurolta
   • Yli 20 000 euroa: varallisuus huomioidaan täysimääräisesti
   Liukuva malli poistaa jyrkän kynnysvaikutuksen, joka nykyisessä järjestelmässä luo kannustimen pysyä juuri rajan alapuolella.
2. Puskurin kerryttäminen: Tuensaajalla on oikeus säästää osan satunnaisista tuloista ilman, että se leikkaa seuraavan kuukauden tukea, kunnes suojaosuuden yläraja (10 000 euroa) täyttyy.
3. Indeksitarkistus: Suojaosuuden euromäärät tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksin mukaan. Tämä estää inflaatiota syömästä suojan reaalista arvoa.
4. Velkanettoutus: Hakijan varallisuudesta vähennetään ulosottokelpoinen velka ennen suojaosuuden laskentaa. Tämä estää tilanteen, jossa "varallisuus" on tosiasiassa velkarahaa.

Muutettavat lait: Laki toimeentulotuesta 1412/1997

Perustelut

Suhde kansalaisaloitteeseen KAA 6/2025

Eduskunnassa on käsittelyssä kansalaisaloite KAA 6/2025 vp: "Suojaosan palauttaminen työttömyyspäivärahaan ja asumistukeen" (26.2.2025, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa).

KAA 6/2025 korjaa ansiotulojen kannustinloukun: "Rankaistaanko työnteosta?" Tämä aloite korjaa varallisuuden kannustinloukun: "Rankaistaanko säästämisestä?"

KAA 6/2025 koskee työttömyyspäivärahan ja asumistuen saajia. Tämä aloite koskee toimeentulotuen hakijoita. Aloitteet täydentävät toisiaan. Molemmat ongelmat kumpuavat samasta juurisyystä: järjestelmä, joka rankaisee itsenäiseen selviytymiseen pyrkimisestä.

1. Järjestelmä luo sen mitä se väittää hoitavansa

Nykyinen toimeentulotukijärjestelmä vaatii hakijaa realisoimaan lähes kaiken varallisuutensa (usein alle 50 euron rajaan asti) ennen avun saamista. Yhdistettynä 100 prosentin marginaaliveroon (jokainen ansaittu euro vähentää tukea eurolla), tämä:

• Pakottaa ihmiset taloudelliseen haavoittuvuuteen
• Rankaisee säästämisestä ja varautumisesta
• Estää puskurin rakentamisen, joka mahdollistaisi irtautumisen tuesta
• Muuttaa tilapäisen kriisin pysyväksi loukuksi

Vuonna 2023 toimeentulotukea sai 263 000 kotitaloutta (387 000 henkilöä, noin 7 % väestöstä). Nykyinen järjestelmä luo kannustimen siirtää varallisuus epävirallisiin muotoihin (käteinen, perheenjäsenten hallussa). Suojaraja tekisi järjestelmästä sekä inhimillisemmän että läpinäkyvämmän.

Nollarajan valvonta aiheuttaa myös massiivisen byrokratiataakan. Kelan virkailijat käyttävät työaikaa tiliotteiden rivikohtaiseen syynäämiseen ja pienten siirtojen selvittämiseen. Selkeä 10 000 euron raja yksinkertaistaisi päätöksenteon: jos saldo on alle rajan, tiliotetta ei tarvitse analysoida.

Salonen ja Saikkonen (2018) seurasivat nuoria aikuisia: 70 % ei koskaan tarvinnut toimeentulotukea, 14 % käytti sitä tilapäisesti ja irtautui. Loput 16 % jäi toistuvaan (9 %) tai pysyvään (7 %) tuen tarpeeseen.

Suomen perustulokokeilu (2017-2018) osoitti saman: rangaistuksen poistaminen ei vähentänyt työllistymistä mutta paransi merkittävästi hyvinvointia (Kangas ym. 2019).

2. Omaisuuden muodon perusteeton syrjintä

Nykyinen laki asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan varallisuuden muodon perusteella. Toimeentulotukilain 12 § suojaa "kohtuuhintaisen" omistusasunnon: henkilö joka asuu velattomassa 80 000 euron omakotitalossa maaseudulla saa toimeentulotukea. Henkilö joka asuu vuokralla ja jolla on 10 000 euroa säästötilillä - huomattavasti pienempi varallisuus - ei saa mitään ennen kuin on kuluttanut säästönsä.

Tämä rankaisee vuokralla asuvia, jotka ovat usein liikkuvampaa työvoimaa ja joiden on vaikeampi sopeutua paikallisiin työmarkkinahäiriöihin. Seiniin sidottu varallisuus saa suojan, likvidi varallisuus ei. Tämä on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta ongelmallista: samanarvoiset tilanteet kohdellaan eri tavoin ilman hyväksyttävää perustetta.

10 000 euron säästösuoja toisi likvidin varallisuuden lähemmäs samaa viivaa perusmuotoisen reaalivarallisuuden kanssa.

3. Kansainvälinen vertailu

Suomi on poikkeuksellisen rankaiseva verrattuna muihin maihin. Saksassa Bürgergeld-järjestelmässä sallittu varallisuus on 40 000 € karenssiaikana ja 15 000 € pysyvästi. Iso-Britanniassa Universal Credit suojaa 6 000 £ täysin ja sallii varallisuuden 16 000 £ asti. Tanskassa kontanthjælp sallii 15 000 DKK (noin 2 000 €) henkilöä kohden vuodesta 2025. Australiassa JobSeeker-tuen saaja saa pitää jopa 195 000 € varallisuutta. Suomessa raja on käytännössä nolla euroa.

Saksan pysyvä suojaraja (15 000 €) on kertaluokkia suurempi kuin Suomen käytännön raja. Ehdottamamme 10 000 € on maltillinen.

4. Kapasiteetin rakentaminen vs. köyhyyden hallinta

Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus erottaa kaksi lähestymistapaa: köyhyyden hallinta (tulonsiirrot + valvonta) ja kapasiteetin rakentaminen (varallisuuden kerryttäminen + irtautumispolut).

Kapasiteettia rakentavat järjestelmät (esim. Singaporen CPF, BRAC:n Graduation-malli) perustuvat kahteen periaatteeseen:

1. Työn on aina kannattava - ei 100 % marginaaliveroa
2. Varallisuus mahdollistaa irtautumisen - puskuri antaa neuvotteluvoimaa, liikkuvuutta ja kriisinsietokykyä

Kapasiteettia rakentava järjestelmä on myös halvempi pitkällä aikavälillä: ihminen joka irtautuu tuesta lakkaa aiheuttamasta kustannuksia. Nykyinen järjestelmä luo pysyvää riippuvuutta, joka maksaa ikuisesti.

Nykyinen järjestelmä on optimoitu köyhyyden hallintaan. Tämä aloite siirtää painopistettä kohti kapasiteetin rakentamista.

5. Vasta-argumenttien käsittely

"Tämä lisää kustannuksia" — Lyhyellä aikavälillä kyllä: useampi ihminen täyttää ehdot. Pitkällä aikavälillä mekanismi vaikuttaa toiseen suuntaan: puskuri mahdollistaa irtautumisen (työnhaku, muutto, koulutus), ja irtautunut ihminen lakkaa aiheuttamasta kustannuksia. Vaikka dynaamisten vaikutusten suuruutta on vaikea ennustaa tarkasti, vaihtoehtoiskustannus - pysyvä syrjäytyminen - on todistetusti kallis (VATT:n arvion mukaan yhden syrjäytyneen nuoren elinkaaren kustannus yhteiskunnalle on satoja tuhansia euroja).

"10 000 € raja luo uuden kannustinloukun" — Vähemmän loukku kuin nyt: 10 000 € puskuri mahdollistaa työnhaun, muuton, koulutuksen - irtautumisen. Marginaaliveroaste rajan yläpuolella on erillinen ongelma, jonka korjaaminen kuuluu muulle lainsäädännölle (toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitus). Tämä aloite tekee yhden asian: luo suojatun puskurivyöhykkeen.

"Onko oikein, että säästöjä omaava saa tukea?" — Kyllä, koska vaihtoehto on kalliimpi. Kun ihminen pakotetaan tuhlaamaan puskurinsa (esim. myymään autonsa tai syömään säästönsä) saadakseen apua tilapäiseen kriisiin, hän menettää kykynsä palata työelämään. Yhteiskunnan etu on, että kansalainen pysyy toimintakykyisenä, ei se, että hänet pakotetaan varattomaksi ennen avun saamista.

"Miksi ei korjata myös työnteon kannustinloukkuja?" — Tämä aloite korjaa varallisuusloukun ("rankaisu säästämisestä"). Tuloloukut ("rankaisu työnteosta") johtuvat tukien ja verotuksen yhteisvaikutuksesta, ja ne vaativat laajemman sosiaaliturvauudistuksen (esim. perustulo tai negatiivinen tulovero). Tämä aloite on täsmäkorjaus, joka ei estä laajempaa uudistusta vaan tukee sitä luomalla kotitalouksille taloudellista puskuria.