Harha: Sanat muuttavat todellisuutta
Suomalainen politiikka perustuu maagiseen ajatteluun: "Jos säädämme lain, asia tapahtuu."
- Kirjoitetaan laki "hoitotakuusta" → jonoja ei ole.
- Kirjoitetaan laki "vanhuspalvelumitoituksesta" → hoitajia ilmestyy tyhjästä.
- Kirjoitetaan laki "velkakurista" → talous tasapainottuu.
Todellisuus: Sanat paperilla eivät muuta fysiikkaa. Jos kannustimet, resurssit ja mekanismit ovat ristiriidassa lain kanssa, laki häviää aina.
Todellinen kaava
Yhteiskunnan lopputulos ei riipu laeista, vaan kolmesta tekijästä:
| Tekijä | Kysymys | Esimerkki |
|---|---|---|
| Kannustimet | Mitä kannattaa tehdä? | Jos työnteosta rangaistaan (marginaalivero > 60%), ihmiset eivät tee työtä, vaikka laki sanoisi "työllisyystavoite on 80%". |
| Arkkitehtuuri | Mitä on mahdollista tehdä? | Jos tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään, tieto ei liiku, vaikka laki sanoisi "tiedonkulku on sujuvaa". |
| Valinta | Kuka pääsee valtaan? | Jos järjestelmä palkitsee virheiden välttelystä, johtoon valikoituu ihmisiä jotka eivät uskalla tehdä päätöksiä. |
Laki on sivutuote. Se kuvaa lopputulosta, mutta ei aiheuta sitä.
Neljä Suomen järjestelmävirhettä
1. Palaute on irrotettu päätöksistä
Ongelma: Virkamies joka noudattaa prosessia ja epäonnistuu ei joudu vastuuseen. Virkamies joka rikkoo prosessia ja onnistuu joutuu vastuuseen.
Tulos: Järjestelmä optimoi "puolustettavaa epäonnistumista" eikä tuloksia. Kukaan ei ota riskejä.
Korjaus: Tulosvastuullisuus — jos hanke ylittää budjetin 50%, vastuullinen johto vaihdetaan automaattisesti.
2. Lupaukset ilman katetta
Ongelma: Perustuslain 19 § lupaa "oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" — ääretön lupaus. Perustuslain 73 § sallii poikkeamisen 5/6 enemmistöllä — käytetty yli 800 kertaa.
Tulos: Perustuslaki ei rajoita valtiota, vaan oikeuttaa sen kasvamaan rajatta täyttääkseen mahdottomia lupauksia.
Korjaus: Oikeudet määritellään "pääsyksi mekanismiin", ei "taatuksi lopputulokseksi". Valvontaan perustuslakiturva.
3. Vaalijärjestelmä suosii passiivisuutta
Ongelma: Edetäkseen politiikassa on odotettava vuoroaan ja vältettävä virheitä. Puoluekoneisto palkitsee uskollisuudesta, ei tuloksista.
Tulos: Johtoon valikoituu ihmisiä joilla ei ole virheitä — koska he eivät ole koskaan ottaneet riskejä. Tekijät karsiutuvat, koska heillä on näkyviä epäonnistumisia (eli kokemusta).
Korjaus: Kausirajoitukset, tulosvastuun lisääminen. Politiikka "palvelusjaksona" eikä urana — Singapore rekrytoi huippuosaajia yksityiseltä sektorilta palvelemaan määräajan.
4. Saavutetut edut ovat pysyviä
Ongelma: Oikeuskäytäntö tulkitsee, että kerran myönnettyä etua ei voi vähentää (omaisuudensuoja). Valtio voi vain kasvaa, ei koskaan kutistua.
Tulos: Budjetti on 90% kiinteitä kuluja (eläkkeet, sote). Sopeutumisvaraa ei ole.
Korjaus: Määräaikaisuus — lait vanhenevat automaattisesti ellei uusita. Ja ennen kaikkea: oikeudet sidotaan mekanismeihin. "Oikeus terveydenhuoltoon" ei ole lupaus taivaalta — se on pääsy järjestelmään jonka kapasiteetti on rajallinen ja mitattavissa.
Ratkaisu: Mekanismisuunnittelu
Mekanismisuunnittelu korvaa toiveajattelun.
Politiikka on siirrettävä toiveajattelusta kohti mekanismisuunnittelua:
- Älä lupaa oikeuksia ilman mekanismia joka tuottaa ne
- Älä säädä lakeja ilman analyysiä siitä, miten toimijat reagoivat
- Älä oleta, että sanat muuttavat todellisuutta
Tämä sivusto on kokoelma mekanismeja jotka korjaavat kannustimet, arkkitehtuurin ja valinnan.
Kuka suunnittelee mekanismit?
Suomessa ei ole ketään, jonka tehtävä on suunnitella toimivia mekanismeja.
- Ministeriöt laativat lakiesitykset, mutta ne optimoivat omaa toimialaansa, eivät kokonaisuutta.
- Eduskunta hyväksyy lait, mutta sillä ei ole mekanismisuunnittelun osaamista.
- VTV tarkastaa rahojen käytön laillisuuden, ei mekanismien toimivuutta.
- Perustuslakivaliokunta arvioi lain muodon, ei sen logiikkaa.
Kukaan ei kysy: Toimiiko tämä mekanismi? Mitä kannustimia se luo? Miten toimijat reagoivat?
Tämä puuttuva funktio on Mekanismiviraston (MeV) ydin — lainsäädännön laadunvarmistus joka sulkee takaisinkytkennän.