Tehokkuus

Sidosyksikkösääntelyn tiukentaminen

Kunnat ja hyvinvointialueet ostavat miljardien edestä palveluja "sidosyksiköiltä" (Sarastia, Kuntien Tiera) ilman kilpailutusta. Peruste: ne "omistavat" yhtiön. Todellisuus: omistusosuus voi olla 0,04 %.

Markkinaoikeus totesi vuonna 2024 (Vantaan ja Keravan hyvinvointialue), että minimaalinen omistusosuus ei täytä "määräysvallan" vaatimusta. KKV on esittänyt, että sidosyksikköjen liiketoimintamalli on lainvastainen.

Miljardeja euroja on suojattu kilpailulta rakenteella, joka hyödyttää suuria palveluntuottajia ja estää markkinoille pääsyn.

Ehdotus: Hankintalakiin kirjataan vähimmäisomistusvaatimus (esim. 10 %) ja todellinen määräysvalta sidosyksikköpoikkeuksen käytön edellytykseksi.

Toimittajien suoritusrekisteri

Suomessa ei ole julkista rekisteriä siitä, miten toimittajat ovat suoriutuneet aiemmissa julkisissa hankinnoissa. Huonosti suoriutunut toimittaja voi voittaa seuraavan tarjouskilpailun, koska tilaajalla ei ole tietoa historiasta.

Apotti ylitti alkuperäisen budjetin 3-4-kertaisesti. Länsimetro kaksinkertaisti kustannuksensa. VITJA-poliisijärjestelmä hylättiin kokonaan. Samat toimittajat voittavat silti uusia sopimuksia.

Tanskassa "Serviceattest" kokoaa automaattisesti tiedot verovelasta, rikosrekisteristä ja konkursseista. Suomessa vastaavat tarkistukset ovat manuaalisia ja usein jäävät tekemättä.

Ehdotus: PRH:n ylläpitämä julkinen rekisteri, johon kirjataan toimittajan suoriutuminen julkisista sopimuksista (budjetti vs. toteutunut, aikataulu vs. toteutunut, laatu). Automaattinen integraatio Vero- ja Oikeusrekisterikeskuksen tietoihin.

Hankintojen jälkikäteisarviointi

Suuret IT- ja rakennushankinnat tehdään, mutta kukaan ei systemaattisesti seuraa toteutuivatko luvatut hyödyt. "Jälkikäteisarviointi" on harvinainen ja vapaaehtoinen.

Apotti lupasi tuottavuusparannuksia, mutta HUS:n tarkastusraportti toteaa, että käytettävyys on heikko ja tuottavuusvaikutukset jääneet saavuttamatta. Tämä tieto tuli julki vasta vuosia käyttöönoton jälkeen.

Ilman pakollista jälkiarviointia päätöksentekijät voivat luvata mitä tahansa tietäen, ettei heitä koskaan mitata.

Ehdotus: Yli 5 miljoonan euron hankinnoille pakollinen jälkikäteisarviointi 2 vuoden kuluttua. Raportti julkinen: alkuperäinen budjetti vs. toteutunut, luvatut hyödyt vs. toteutuneet.

Karenssijakso hankintaviranomaisille

"Pyöröovi" julkisen ja yksityisen sektorin välillä on dokumentoitu ilmiö. Hankintapäätöksiä tekevät virkamiehet siirtyvät toimittajien palvelukseen, ja konsultit siirtyvät ministeriöihin.

Toulouse School of Economics -tutkimus osoittaa, että pyöröovi nostaa hankintahintoja. Virkamies, joka tietää siirtyvänsä toimittajan palvelukseen, ei neuvottele yhtä kovaa.

Ehdotus: 12 kuukauden karenssijakso, jonka aikana hankintapäällikkö ei voi siirtyä saman sektorin toimittajan palvelukseen. Vastaava kuin rahoitusvalvonnassa.

Yhden tarjoajan kilpailutusten seuranta

EU:n tilintarkastustuomioistuimen mukaan yhden tarjoajan osuus nousi 23,5 %:sta (2011) 41,8 %:iin (2021). Suomessa osuus on 15 %, mutta monimutkaisissa IT- ja rakennushankinnoissa 60 % kilpailutuksista saa vain 1-2 tarjousta. VATT:n tutkijoiden (Olli Ropponen ym.) analyysi osoittaa, että yli puolessa julkisista hankinnoista on vain 0-2 tarjoajaa.

Yksi tarjous on monopolineuvottelu. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että kilpailun puute nostaa hintoja 10-20 %. Kilpailun puute maksaa veronmaksajille satoja miljoonia — mahdollisesti miljardeja — euroja vuodessa.

Tarjouspyynnöt kirjoitetaan usein siten, että vain nykyinen toimittaja voi vastata vaatimuksiin ("on oltava kokemus vastaavan kokoisen julkisen organisaation palvelemisesta").

Ehdotus: Automaattinen hälytys ja selvitysvelvollisuus, kun yli 100 000 euron hankinta saa vain yhden tarjouksen. Hankintayksikön on perusteltava, miksi kilpailua ei syntynyt.

Systemaattinen verovajeen mittaus

Ruotsin Skatteverket julkaisee säännöllisesti "Skattefelsakarta"-raportin, joka erittelee verovajeen verolajeittain ja sektoreittain. Suomessa vastaavaa julkista karttaa ei ole - tieto on hajallaan Verohallinnon, harmaan talouden selvitysyksikön ja VTV:n raporteissa.

Ilman systemaattista mittausta et voi tietää, missä ongelmat ovat.

Ehdotus: Verohallinto julkaisee kahden vuoden välein kattavan verovajeen kartan, joka erittelee arviot verolajeittain (ALV, yhteisövero, ansiotulo, pääomatulo) ja sektoreittain. Ensimmäinen raportti 2027.

Bulvaaniyhtiöiden automaattinen poistaminen

Harmaan talouden selvitysyksikkö raportoi, että yli 12 000 osakeyhtiötä toimii negatiivisella omalla pääomalla ilman lakisääteistä kaupparekisteri-ilmoitusta. Nämä "zombiyhtiöt" ovat tyypillisesti ketjutetun veronkierron välineitä.

Perinteinen menetelmä: phoenix-yhtiö perustetaan, se laskuttaa alihankintaa, kerää ALV:n mutta jättää tilittämättä. Ennen verotarkastusta yhtiö ajetaan konkurssiin. Sama porukka perustaa seuraavana päivänä uuden yhtiön.

Ehdotus: PRH poistaa automaattisesti kaupparekisteristä yhtiöt, jotka eivät toimita tilinpäätöstä tai ylläpidä positiivista omaa pääomaa kahden peräkkäisen vuoden ajan. Rekisteristä poistaminen estää laskuttamisen.

Korkovähennysten tiukentaminen

Monikansalliset yritykset siirtävät voittoja Suomesta matalan verotuksen maihin velkajärjestelyillä. Suomalainen tytäryhtiö ottaa lainaa emoyhtiöltä (esim. Luxemburgissa) ja maksaa korkeaa korkoa - korko on Suomessa vähennyskelpoista, emoyhtiö ei maksa siitä veroa.

Caruna ja Elenia -tapaukset: Finnwatchin arvion mukaan sähköverkkoyhtiöiden omistajalainajärjestelyt aiheuttivat Suomelle 90 miljoonan euron veromenetyksen viidessä vuodessa.

Nykyinen laki (EVL 18 a §) sallii 3 miljoonan euron "safe harbor" -rajan. Alle sen korkovähennykset ovat rajoittamattomia.

Ehdotus: Safe harbor -rajan poistaminen tai laskeminen 500 000 euroon. Yli 5 % markkinakorkoa ylittävät omistajalainakorot katsotaan peitellyksi osingoksi.

Kryptovarojen integrointi esitäytettyyn veroilmoitukseen

Verohallinnon mukaan yli 100 000 henkilöä jätti ilmoittamatta kryptotuloja viimeisimpinä verovuosina. Kryptomarkkinat ovat "nykyajan Sveitsin pankkitili" - pseudonymiteetti mahdollistaa salaamisen.

DAC7-direktiivi (2023/2024) velvoittaa alustat raportoimaan myyjätietoja. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta ei kata kaikkia pörssejä eikä suoria myyntejä (P2P).

Ehdotus: Kryptopörssit rinnastetaan luottolaitoksiin ennakonpidätysvelvollisuuden osalta. Myyntivoitoista pidätetään automaattisesti 30 % ja tieto integroidaan esitäytettyyn veroilmoitukseen. Kansalaisaloite kansallisen lainsäädännön kiristämiseksi odottamatta EU-tason harmonisointia.

Pohjoismainen työvoima-task force

"Lähetettyjen työntekijöiden" järjestelmää käytetään veronkiertoon: työntekijä on virallisesti kotimaan (esim. Puola) sosiaaliturvassa, mutta saa Suomessa pimeän "lisäbonuksen" käteisenä. Tämä alittaa suomalaisen kilpailun 20-30 %.

A1-todistusjärjestelmä on täynnä väärinkäytöksiä. Valvonta on hajallaan eri maissa.

Ehdotus: Yhteispohjoismainen operatiivinen yksikkö (Suomi, Ruotsi, Norja, Viro), joka jakaa reaaliaikaisesti sosiaaliturvadataa ja koordinoi tarkastuksia rakennussektorilla. Malli: Europolin yhteisoperaatiot.

Lääkehankintojen kilpailuttaminen

Suomi käyttää "viitehintajärjestelmää", jossa useita geneerisiä valmistajia pysyy markkinoilla hintaputkessa. Norja ja Tanska käyttävät "voittaja vie kaiken" -kilpailutusta, jossa voittaja saa koko volyymin.

Tulos: Suomessa yhteiskunta ja potilas maksavat lääkkeistä 184-244 miljoonaa euroa enemmän kuin Pohjoismaiden tehokkaimmassa järjestelmässä.

Biosimilaarien (biologisten lääkkeiden kopiot) käyttöönottokin on Suomessa hitaampaa kuin Norjassa, jossa "pakkovaihto" on käytössä.

Ehdotus: Siirrytään Norjan LIS-mallin mukaiseen kansalliseen kilpailutukseen suurivolyymisissa lääkkeissä. Voittaja saa koko julkisen volyymin määräajaksi. Säästö: 150-250 miljoonaa euroa vuodessa.

Siirtoviivemaksu

"Siirtoviive" tarkoittaa potilasta, joka on valmis siirtymään erikoissairaanhoidosta jatkohoitoon mutta jää makaamaan kalliiseen sairaalasänkyyn, koska hoivapaikkaa ei ole.

Erikoissairaanhoidon vuorokausi maksaa 600-1000 euroa. Hoivapaikan vuorokausi maksaa 150-250 euroa. Satoja sänkyjä on jatkuvasti "väärässä paikassa".

Tämä on siilobudjettiongelma: hyvinvointialue säästää hoivapaikoissa, mutta maksaa enemmän erikoissairaanhoidossa.

Ehdotus: Siirtoviivemaksu: jos potilas on lääketieteellisesti valmis siirtymään mutta jatkohoitopaikkaa ei ole, vastaanottava taho (kunta/hyvinvointialue) maksaa erikoissairaanhoidolle korvauksen jokaisesta viivepäivästä.

Matalan arvon hoidon vähentäminen

Duodecimin "Vältä viisaasti" -lista tunnistaa yli 100 hoitokäytäntöä, jotka eivät tuota terveyshyötyä. Esimerkiksi polven tähystysleikkaus nivelrikossa on tehoton, mutta sitä tehdään edelleen.

Globaali arvio: 20-30 % terveydenhuoltomenoista menee "matalan arvon hoitoon". Suomessa konservatiivinen 10 % erikoissairaanhoidosta tarkoittaa 0,8-1,2 miljardia euroa.

Alueellinen vaihtelu on suuri: joidenkin toimenpiteiden (lonkkaproteesit, kohdunpoistot) määrät vaihtelevat alueittain jopa 50 %, vaikka väestön sairastavuus on sama.

Ehdotus: Hyvinvointialueiden rahoitukseen kytketään kannustin: alueet, joiden toimenpideprofiili poikkeaa merkittävästi näyttöön perustuvasta keskiarvosta, saavat vähemmän rahoitusta. "Vältä viisaasti" -suosituksista tehdään sitovia.

Hallinnon keventäminen

Suomessa on 21 hyvinvointialuetta + HUS + Helsinki. Tanskassa on 5 aluetta väestölle, joka on hieman suurempi.

Jokainen hyvinvointialue ylläpitää omaa johtoryhmää, hallitusta, valtuustoa, lautakuntia ja tukipalveluja. Johtajien palkat ovat usein yli 15 000 euroa kuukaudessa.

Arvio: 21 alueen malli maksaa 200-300 miljoonaa euroa enemmän kuin 5 alueen malli (Tanskan tyyli).

Ehdotus: Hyvinvointialueiden yhdistäminen 5-8 alueeseen (yhteistyöalueiden pohjalta). Poliittinen hallinto kevenee, tukipalvelut keskitetään.

Huom: Tämä on poliittisesti erittäin vaikea. Juuri perustetut alueet eivät halua lakkauttaa itseään. Mutta "demokratian hinta" on mitattavissa.

Perusterveydenhuollon portinvartijuus

Päivystykset ruuhkautuvat potilaista, joiden vaiva kuuluisi terveyskeskukseen. Päivystyskäynti maksaa 400-600 euroa, terveyskeskuskäynti 150 euroa.

Arvio: 30-40 % päivystyskäynneistä on perusterveydenhuollon epäonnistumisia. Kustannus: 400-600 miljoonaa euroa vuodessa.

Norjassa "fastlege" (omalääkäri) toimii tiukkana portinvartijana. Potilas ei pääse erikoissairaanhoitoon ilman lähetettä paitsi hätätilanteessa.

Ehdotus: Tiukempi triage päivystyksessä: ei-kiireelliset potilaat ohjataan pois päivystyksen ovelta ja heille varataan aika terveyskeskukseen seuraavalle päivälle. Vaatii perusterveydenhuollon kapasiteetin parantamista.

Tietojärjestelmien yhtenäistäminen

Suomen terveydenhuollon IT on "spagettilautanen": Apotti, Esko, Lifecare, Uranus ja lukuisat muut järjestelmät eivät keskustele keskenään sujuvasti.

Apotti maksoi arviolta 0,8-1 miljardia euroa, mutta käytettävyysarviot ovat heikkoja ja tuottavuusvaikutukset jääneet saavuttamatta.

Sitra arvioi, että tiedonkulun kitkakustannukset (päällekkäiset testit, manuaalinen kirjaaminen, tiedon etsiminen) voivat olla satoja miljoonia vuodessa.

Ehdotus: Pitkän aikavälin tavoitteeksi asetetaan yksi kansallinen potilastietojärjestelmä (Viron X-Road-malli). Lyhyellä aikavälillä: pakolliset rajapintastandardit ja sanktiot järjestelmille, jotka eivät integroidu Kantaan sujuvasti.

Hilan hinnoittelun läpinäkyvyys (QALY-katto)

Terveydenhuollossa on ääretön kysyntä mutta rajalliset resurssit. Joku päättää, mitä maksetaan. Suomessa Hila (Lääkkeiden hintalautakunta) tekee nämä päätökset suljettujen ovien takana. Implisiittinen "kipuraja" on olemassa (arvioitu ~50 000 €/laatupainotettu elinvuosi), mutta se on joustava ja salainen.

Iso-Britannian NICE on tehnyt saman asian avoimesti vuodesta 1999: julkinen katto ~£20 000-30 000/QALY. Jos lääke maksaa enemmän suhteessa hyötyyn, NHS ei maksa sitä. Järjestelmä on toiminut 25 vuotta.

Uudet geeniterapiat maksavat 2-3 miljoonaa euroa potilasta kohden. Ilman läpinäkyvää kattoa joko budjetti räjähtää tai muut potilaat kärsivät - päätökset vain tehdään piilossa.

Ehdotus: Lakiin kirjataan julkinen "maksimihinta per QALY" (esim. 60 000-80 000 €). Jos lääkkeen hinta suhteessa terveyshyötyyn ylittää tämän, sitä ei korvata julkisista varoista. NICE-malli Suomeen. Pakottaa lääkefirmat hinnoittelemaan Suomen maksukyvyn mukaan.

Työterveyshuollon kaksoissubventio

Suomessa on harvinainen järjestelmä: terveimmät (työssäkäyvät) saavat nopeimman hoidon yksityisellä puolella, sairaimmat (vanhukset, työttömät) jonottavat julkisella. Tätä "käänteistä triagea" tuetaan verovaroin.

Kela-korvaus työnantajalle kattaa osan sairaanhoidosta työterveyshuollossa. Tämä imee lääkäriresursseja hoitamaan flunssia yksityisellä, kun terveyskeskukset kriisiytyvät.

Alkuperäinen tarkoitus oli ennaltaehkäisevä työ ja työkykyarviointi. Nyt iso osa korvauksista menee perusterveydenhuoltoon, joka pitäisi hoitaa julkisessa järjestelmässä.

Ehdotus: Työterveyshuollon Kela-korvaus rajataan lakisääteiseen ennaltaehkäisyyn ja työkyvyn ylläpitoon. Sairaanhoidon (flunssa, polvivamma) kulut työnantaja maksaa kokonaan ilman julkista tukea - tai ohjaa työntekijän julkiselle puolelle. Tasapainottaa lääkärimarkkinaa.

Huom: Elinkeinoelämä ja työnantajat vastustavat. Mutta nykyjärjestelmä siirtää terveydenhuollon kustannuksia terveiltä sairaille.

Sairauspoissaolojen aktiivinen hallinta

Kuntasektorin työkyvyttömyyskustannukset ovat 2 miljardia euroa vuodessa. 10 % työntekijöistä aiheuttaa 50 % kustannuksista. Kolmasosa työntekijöistä ei ole päivääkään sairaslomalla.

Ongelma ei ole yleinen terveyskriisi vaan korkean riskin yksilöiden ja kroonisten tilojen hallinnan puute.

Ruotsissa "kuntoutusketju" (rehabiliteringskedjan) edellyttää arviointipisteitä 90 ja 180 päivän kohdalla. Jos työntekijä ei voi palata omaan työhönsä, hänet arvioidaan muuhun työhön.

Ehdotus: Pakollinen "korvaavan työn" malli (Joensuun malli) kaikille julkisille työnantajille: jos sairaanhoitaja ei voi tehdä kliinistä työtä fyysisen vamman vuoksi, hänelle osoitetaan hallinnollisia tehtäviä sairasloman sijaan. Varhainen interventio pakolliseksi 10 päivän kohdalla. Säästöpotentiaali: 500-800 miljoonaa euroa.

Digitaalinen ensin -velvoite

Suomi on EU:n digitalisaatioindeksin (DESI) kärjessä, mutta ei muunna tätä tuottavuushyödyksi. Viranomaiset ylläpitävät kalliita rinnakkaisia paperi- ja sähköisiä prosesseja.

Tanska pakotti kaikki kansalaiset ja yritykset käyttämään "Digital Post" -järjestelmää. Ei vaihtoehtoa - pakollinen siirtymä. Tämä pakotti koko hallinnon digitalisoitumaan.

Suomen Suomi.fi-viestit ovat vapaaehtoisia. Virastot joutuvat ylläpitämään postitus-, skannaus- ja arkistointijärjestelmiä rinnalla.

Ehdotus: Lakisääteinen "digitaalinen ensin" -velvoite: alle 75-vuotiaat kansalaiset ja kaikki yritykset vastaanottavat viranomaisviestit vain sähköisesti. Virastoilta poistetaan velvoite tarjota rinnakkaisia paperiprosesseja oletuksena. Säästö: 200-300 miljoonaa euroa vuodessa.

Hyvinvointialueiden tukipalveluiden keskittäminen

21 hyvinvointialuetta ylläpitää 21 palkanlaskentaosastoa, 21 hankintajuridista tiimiä, 21 HR-osastoa, 21 IT-tukea. Jokainen alue on liian pieni saavuttaakseen mittakaavaetuja, liian suuri ollakseen ketterä.

Hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä vuonna 2024: 1,4 miljardia euroa. Rakenne luo duplikaatiota, ei säästöjä.

Ehdotus: Hyvinvointialueiden hallinnolliset tukitoiminnot (talous, HR, IT, hankintajuridiikka) keskitetään viiteen yhteistoiminta-alueeseen (YTA). 21 aluetta säilyy poliittisina yksikköinä, mutta "back office" on yhteinen. Säästö: 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Julkinen kustannusvertailu ("Suomen Kolada")

Ruotsissa "Kolada"-tietokanta mahdollistaa minkä tahansa kunnan vertaamisen mihin tahansa toiseen: kustannus oppilasta kohden, vanhustenhoitopäivän hinta, terveysasemakäynnin hinta.

Suomessa vastaavaa avointa, kansalaisille suunnattua vertailutietokantaa ei ole. Tehottomuus on näkymätöntä, koska sitä ei voi verrata mihinkään.

Tuottavuustilastointi lopetettiin 2015. ETLA:n Aki Kangasharju on kritisoinut: "Ilman tietoa tehokkuudesta leikkaaminen johtaa kurjistumiseen." Kuva julkisten palvelujen tehottomuudesta on epätarkka, koska tutkijat eivät pääse käsiksi tarvittavaan tietoon.

Ehdotus: Lakisääteinen velvoite kaikille hyvinvointialueille ja kunnille raportoida yksikkökustannukset (kustannus/toimenpide, kustannus/oppilas, kustannus/hoitopäivä) avoimeen tietokantaan. "Suomen Kolada" mahdollistaa kansalaisille ja päättäjille vertailun. Tehottomimmat yksiköt joutuvat selittämään, miksi ne ovat kalliimpia.

Palkkajousto Ruotsin malliin

Suomessa julkisen sektorin palkat määräytyvät keskitetyissä työehtosopimuksissa: "yleiskorotus" kaikille. Esimiehellä on vähän keinoja palkita hyviä suoriutujia tai houkutella kriittistä osaamista.

Ruotsissa 81 % toimihenkilöistä on "lukuvapaissa sopimuksissa" (sifferlösa avtal): ei keskitettyä prosenttia, vaan koko palkkasumma jaetaan paikallisesti suorituksen ja markkinatilanteen mukaan.

Suomen jäykkä malli suojaa keskivertosuoriutujaa mutta rankaisee huippuja (lähtevät yksityiselle) ja veronmaksajia (ei keinoja tehostaa).

Ehdotus: Julkisen sektorin työehtosopimuksiin siirtymäkausi kohti "lukuvapaita" sopimuksia asiantuntija- ja johtotehtävissä. Virastonjohtajat saavat jakaa palkkasumman suorituksen perusteella ilman keskitettyä prosenttivaatimusta.

Huom: Poliittisesti erittäin vaikea. Ammattiliitot pitävät yleiskorotusta pyhänä. Mutta ilman joustoa julkinen sektori ei pysty kilpailemaan osaajista.

Julkisen koodin avoimuus (Public Money, Public Code)

Valtio maksaa miljardeja tietojärjestelmistä, joiden koodia se ei omista. Kunta A ostaa räätälöidyn järjestelmän, Kunta B joutuu ostamaan saman järjestelmän uudestaan samalta toimittajalta. Toimittajariippuvuus tarkoittaa, että toimittajan vaihtaminen on käytännössä mahdotonta.

AIPA, Apotti, UNA - samat ongelmat toistuvat: suljettua koodia, vaihtokustannukset miljoonia, toimittaja laskuttaa "muutostöistä" kun laki muuttuu.

Viro otti käyttöön avoimen X-Road-alustan 2001. Nyt se on kansallinen infrastruktuuri, jota kaikki viranomaiset käyttävät. Suomi maksaa jokaisesta integraatiosta erikseen.

Ehdotus: Laki julkisten tietojärjestelmien avoimuudesta. Jos ohjelmisto on maksettu yli 50 % julkisella rahalla, sen lähdekoodin on oltava avointa (Open Source) tai vähintään muiden viranomaisten vapaasti käytettävissä. Lopettaa päällekkäiset lisenssimaksut.

Työnantajamaksun näkyvyys palkkalaskelmassa

Työeläkemaksu on yhteensä 24,4 % palkasta. Työntekijä näkee palkkalaskelmassaan vain oman osuutensa (~7 %). Työnantajan osuus (~17 %) on näkymätön.

Taloustieteilijät ovat yksimielisiä: työnantajamaksu on lykättyä palkkaa, joka vähentää nettoansiota. Mutta työntekijä ei näe tätä, joten hän aliarvioi eläkejärjestelmän todellisen kustannuksen.

Ruotsissa ja Tanskassa työnantajamaksu näkyy palkkalaskelmassa. Suomessa se on piilotettu.

Ehdotus: Lakisääteinen vaatimus: kaikkien palkkaohjelmistojen on näytettävä "Kokonaiseläkemaksu" (työnantaja + työntekijä) erillisenä rivinä, vaikka sitä ei vähennetäkään nettopalkasta.

Sijoituskustannusten vertailu

Finanssivalvonnan mukaan työeläkejärjestelmän sijoituskustannukset olivat 2,4 miljardia euroa vuonna 2024. Tämä on noin 1,0 % varoista.

Tanskan ATP:n sijoituskustannukset ovat 0,2-0,3 %. Ruotsin AP-rahastojen 0,1-0,2 %. Ero johtuu siitä, että hajautetut suomalaiset rahastot (~60 mrd kukin) joutuvat käyttämään kalliita ulkoisia varainhoitajia, kun taas konsolidoidut suurrahastot (~200+ mrd) voivat hoitaa sijoitukset sisäisesti.

Jos Suomi saavuttaisi Tanskan kustannustason, säästö olisi 1,3-2,0 miljardia euroa vuodessa.

Ehdotus: Finanssivalvonta julkaisee vuosittain vertailuraportin, jossa suomalaisten eläkeyhtiöiden sijoituskustannukset verrataan pohjoismaisiin verrokkeihin. Raportti sisältää arvion "fragmentaation hinnasta" euroina.

Yhteinen IT- ja hallinto-infrastruktuuri

Neljä eläkeyhtiötä ylläpitää neljää erillistä IT-järjestelmää, neljää compliance-osastoa, neljää myyntiorganisaatiota. Tuote on identtinen: lakisääteinen eläke.

Vuonna 2024 IT-kustannukset kasvoivat 8 miljoonaa euroa, koska jokainen yhtiö joutui päivittämään järjestelmänsä erikseen lakimuutosten vuoksi.

Hallinnollinen "kilpailu" on nollasummapeliä: kun yritys vaihtaa eläkeyhtiötä, kokonaiskustannukset kasvavat (siirtokustannukset), mutta kokonaishyöty ei muutu (tuote on sama).

Ehdotus: Lailla säädetty yhteinen "palvelukeskus" (Service Co), joka hoitaa IT:n, kirjanpidon ja maksatuksen kaikille eläkeyhtiöille. Yhtiöt säilyvät erillisinä varallisuudenhoitajina, mutta hallinnollinen duplikaatio poistetaan. Säästö: 100-150 miljoonaa euroa vuodessa.

Huom: Poliittisesti vaikea. Työmarkkinajärjestöt hallitsevat eläkeyhtiöiden hallituksia ja vastustavat vallan keskittämistä.

Riippumattomat hallitusjäsenet

Eläkeyhtiöiden hallitukset koostuvat pääosin ammattiliittojen ja työnantajaliittojen edustajista. Varman ja Ilmarisen hallituksissa istuu SAK:n, STTK:n ja EK:n johtoa.

Tämä "sosiaalikumppanien itsehallinto" luo rakenteellisen ongelman: konsolidointi vähentäisi hallituspaikkoja, joten ne jotka päättävät konsolidoinnista, menettäisivät sen seurauksena valtaa.

Kanadan CPPIB käyttää riippumatonta nimityslautakuntaa, joka valitsee hallitusjäsenet ammattitaidon, ei edunvalvonta-aseman perusteella.

Ehdotus: Vähintään 50 % eläkeyhtiöiden hallitusjäsenistä on oltava riippumattomia ammattilaisia ilman sidonnaisuuksia työmarkkinajärjestöihin. "Fit and proper" -vaatimuksia tiukennetaan edellyttämään sijoitus- tai aktuaariosaamista.

Määräaikaisuuslauseke kaikille tukiohjelmille

Yritystuet ovat kuolemattomia: kun ohjelma on perustettu, sitä harvoin lakkautetaan. Pekkarisen työryhmä 2018 ei onnistunut karsimaan yhtäkään euroa.

Jokainen tuki hyödyttää rajattua joukkoa, joka lobbaa sen puolesta. Leikkauksen hyöty (alemmat verot tai pienempi alijäämä) jakautuu kaikille, joten kukaan ei lobbaa sen puolesta.

Ehdotus: Kaikki yritystukiohjelmat päättyvät automaattisesti 5 vuoden kuluttua. Jatkaminen edellyttää riippumatonta vaikuttavuusarviointia (VATT), joka osoittaa additionaalisuuden: tuki on johtanut toimintaan, jota ei olisi tapahtunut ilman tukea.

Avustuksista lainoiksi

Suora avustus on "ilmaista rahaa" yritykselle. Laina vaatii takaisinmaksun, jos hanke onnistuu. Avustukset houkuttelevat opportunisteja, lainat houkuttelevat sitoutuneita.

Business Finlandin ja ELY-keskusten kehitysavustukset ovat pääosin suoria avustuksia. Jos hanke epäonnistuu, valtio kantaa tappion. Jos hanke onnistuu, yritys pitää voiton.

Ehdotus: 80 % kehitysavustuksista muutetaan matalakorkoisiksi lainoiksi. Jos hanke tuottaa liikevaihtoa, laina maksetaan takaisin. Jos ei, valtion tappio on sama kuin avustuksessa - mutta onnistuneet hankkeet palauttavat rahaa kiertoon.

Ympäristölle haitallisten verotukien poistaminen

Suomi tukee fossiilisia polttoaineita verotuilla: dieselin alennettu vero, energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautukset, turpeen alennettu verokanta.

WWF:n ja "Ei kestä!" -kampanjan arvio: 3,5 miljardia euroa vuodessa ympäristölle haitallisia tukia. Samaan aikaan ympäristöministeriö verottaa hiiltä päästöjen vähentämiseksi.

Tämä on politiikkainkoherenssia: yksi käsi verottaa, toinen tukee.

Ehdotus: Energiaverotukien asteittainen poistaminen 3 vuoden aikana. Korvataan määräaikaisella "sähköistymisrahastolla", joka tukee vain investointeja fossiilisista irtautumiseen, ei käyttökustannuksia.

Huom: Poliittisesti erittäin vaikea. Kuljetus- ja raskaan teollisuuden lobbaus on intensiivistä.

Tukien keskittäminen harvempiin ohjelmiin

"Tukiviidakko": Business Finland, 15 ELY-keskusta, Finnvera, useat ministeriöt jakavat eri tukia eri kriteereillä eri järjestelmistä.

Yritys, joka haluaa rahoitusta, saattaa hakea Business Finlandilta T&K-tukea, ELY-keskukselta investointitukea ja Finnveralta takausta. Kolme hakemusta, kolme raportointijärjestelmää, kolme valvontabyrokratiaa.

Tämä suosii suuria yrityksiä, joilla on resursseja navigoida järjestelmässä. Startupit ja pk-yritykset, joilla saattaisi olla parhaat ideat, jäävät ilman koska eivät osaa kirjoittaa hakemuksia.

Ehdotus: ELY-keskusten yritystukitoiminnot siirretään Business Finlandiin. Yksi luukku, yksi hakemus, yksi päätös. Säästö hallinnossa: 50-100 miljoonaa euroa vuodessa.

Tukien saajien julkinen rekisteri

Tilastokeskuksen mukaan alle 70 yritystä saa yli 50 % kaikista suorista yritystuista. Suurimmat saajat ovat tyypillisesti metsäteollisuuden, metalliteollisuuden ja laivanrakennuksen suuryrityksiä.

Järjestelmä, joka on suunniteltu "edistämään yritteliäisyyttä", jakaa puolet rahoistaan alle 1 %:lle hakijoista. Tämä on teollisuuden ylläpitoa, ei innovaation tukemista.

Ehdotus: Julkinen, hakukelpoinen tietokanta kaikista yritystuista: saaja, summa, tarkoitus, arvioitu vaikuttavuus. Kansalaiset voivat tarkistaa, kuka saa ja mitä vastineeksi luvataan.

Migri-käsittelyn nopeuttaminen

Turvapaikkahakemuksen keskimääräinen käsittelyaika Suomessa on noin 34 kuukautta. Tanskassa: 5,5 kuukautta. Norjassa: 12-15 kuukautta.

Jokainen odotuskuukausi maksaa: vastaanottokeskuksen ylläpito (50-100 €/päivä), integraation viivästyminen, inhimillinen hinta. Ruuhka on yli 40 000 hakemusta.

Viive johtuu henkilöstövajeesta, manuaalisista prosesseista ja koordinaation puutteesta viranomaisten välillä.

Ehdotus: AI-avusteinen esikarsinta matalan riskin hakemuksille (EUAA-työkalut). Tavoite: käsittelyaika alle 6 kuukautta. Henkilöstölisäys 100 asiantuntijaa. Säästö: 50-100 miljoonaa euroa vuodessa vastaanottokuluissa.

Tanskan kotouttamismalli

Suomessa maahanmuuttajien työllisyysaste on 65 %, kantaväestön 74 %. Ero supistuu hitaasti: 5-10 vuotta täyteen integraatioon.

Tanskassa "integraatiotuki" (integrationsydelse) on 90 % normaalista sosiaaliturvasta ensimmäiset 3 vuotta, sidottu pakolliseen 37 tunnin viikkoaktiviteettiin (kielikoulutus, työharjoittelu). Tulos: +20 % omavaraisuus ensimmäisenä vuonna.

Suomessa täysi sosiaaliturva ilman vastaavaa aktivointivelvoitetta luo kannustinloukun: miksi opetella kieltä ja hakea työtä, jos tulot eivät parane?

Ehdotus: Porrastettu etuusjärjestelmä ensimmäisille 3 vuodelle: täysi tuki edellyttää osallistumista kotouttamisohjelmaan (kieli ja työ). TE-toimisto valvoo, sanktiot laiminlyönnistä. Säästö: 200-500 miljoonaa euroa vuodessa nopeamman työllistymisen kautta.

Huom: Poliittisesti latautunut. Vasemmisto vastustaa "köyhien rankaisemista", oikeisto vaatii tiukennuksia. Tanskan malli on kompromissi: ei leikata, vaan ehdollistetaan.

Kotouttamisen yhden luukun malli

Maahanmuuttajan asioidessa Suomessa hän kohtaa: Migri (oleskelulupa), TE-toimisto (työnhaku), ELY-keskus (koulutus), kunta (kotouttamissuunnitelma), Kela (etuudet). Viisi eri järjestelmää, viisi eri hakemusta, viisi eri viranomaista.

Tiedonsiirto viranomaisten välillä on manuaalista ja hidasta. Sama tieto kysytään useaan kertaan. Koordinaation puute viivästyttää kotouttamista 3-6 kuukautta.

Tanskassa kunta vastaa kaikesta kotouttamisesta. Yksi kontaktipiste, yksi suunnitelma, yksi vastuutaho.

Ehdotus: Yhteinen digitaalinen portaali, joka yhdistää Migrin, TE-toimiston ja ELY-keskuksen tiedot. Kunta saa päävastuun kotouttamissuunnitelmasta 1 kuukauden sisällä oleskeluluvasta. Duplikaattiarvioinnit poistetaan. Säästö: 30-60 miljoonaa euroa vuodessa hallinnossa.

Valtion toimitilojen tehokkuustavoite

Valtion toimitilastrategian tavoite on 10 m² henkilötyövuotta kohden. Toteutunut keskiarvo: 14,6 m². Ero on 46 % - eli lähes puolet tiloista on teoreettisesti ylimääräistä.

Koronan jälkeisessä hybridityön maailmassa virastojen fyysinen käyttöaste perjantaisin voi olla alle 20 %, mutta valtio maksaa 100 % kapasiteetista.

Arvio: ylimääräiset ~280 000 m² toimistotilaa maksavat noin 84 miljoonaa euroa vuodessa (vuokra + energia + palvelut).

Ehdotus: "Kova" budjettikannustin: virastot saavat pitää 50 % tilansäästöistä omaan toimintaansa. Nyt VM leikkaa säästöt pois seuraavan vuoden budjetista - kukaan ei halua säästää jos säästö menee muualle.

Hyvinvointialueiden "hylättyjen tilojen" ongelma

Hyvinvointialueet vuokraavat ~10,7 miljoonaa neliömetriä tiloja kunnilta. Siirtymäkauden (2026-2028) päättyessä ne voivat irtisanoa vuokrasopimukset. Tavoite: säästää 300 miljoonaa euroa toimitilakustannuksissa.

Ongelma: kun hyvinvointialue irtisanoutuu terveyskeskuksesta pienessä kunnassa, kunta jää yksin erikoisrakennuksen kanssa, jolle ei ole markkinakäyttöä. Rakennus pitää silti lämmittää ja vakuuttaa.

Tämä ei ole säästöä vaan vastuunsiirtoa: hyvinvointialue säästää, kunta kantaa tappion.

Ehdotus: Kansallinen "huonojen omaisuuserien yhtiö" (bad bank), joka ottaa vastaan käyttökelvottomat kiinteistöt kunnilta ja hyvinvointialueilta. Yhtiö purkaa, myy tai muuttaa käyttötarkoitusta - ammattimaisesti ja ilman poliittista painetta.

Kuntien korjausvelka

ROTI 2025 -raportti arvioi kuntien rakennusten korjausvelan 9 miljardiksi euroksi. Tämä on kumuloitunutta laiminlyöntiä - katon paikkaus, joka maksaa tänään 50 000 €, maksaa ensi vuonna 500 000 € kun homevaurio on levinnyt.

Noin 75 % kuntien rakennuksista ei ole "optimaalisessa kunnossa". Tämä pakottaa toiminnan väliaikaisiin parakkeihin - maksetaan sekä tyhjästä homeisesta koulusta että kalliista vuokraparakista.

Ehdotus: Kuntalakiin lisätään velvoite budjetoida poistot jälleenhankintahintaan (ei historialliseen hintaan). Tämä tekee korjausvelan näkyväksi tilinpäätöksessä - nyt se on piilotettu tase-erä, jonka valtuutetut voivat unohtaa.

Käyttöön perustuva tilabudjetointi

Julkisten tilojen todellista käyttöastetta ei seurata systemaattisesti. Kokoushuone, jota käytetään 5 % ajasta, saa saman budjetin kuin kokoushuone, jota käytetään 80 % ajasta.

Ruotsissa ja Norjassa on siirrytty IoT-sensoreihin perustuvaan seurantaan: lämpö, valo ja varaukset kertovat todellisen käytön.

Ehdotus: Yli 500 m² julkisiin toimitiloihin pakollinen IoT-käyttöasteseuranta. Tilabudjetit sidotaan käyttöön: alhaisen käyttöasteen tilat siirtyvät "luopumislistalle" automaattisesti.

Pankkitietojen suora saatavuus

Toimeentulotuen saamiseksi hakijan on toimitettava tiliotteet. Nykyisin hakija toimittaa itse PDF-tiedostot. PDF-tiedostoja voi muokata.

KRP paljasti vuonna 2024 järjestäytyneen petosringin, jossa vuokrattiin asuntoja ja nostettiin Kela-etuuksia väärillä tiedoilla. Vahinko yli 100 000 euroa.

Hallituksen esitys HE 81/2025 ehdottaa Kelalle suoraa pääsyä pankkitietoihin. Tämä on oikea suunta.

Ehdotus: Tuetaan HE 81/2025 toteutusta. Kela saa suoran, automaattisen pääsyn tilitietoihin tarveharkintaisissa etuuksissa. Hakijan ei tarvitse toimittaa tiliotteita, järjestelmä tarkistaa suoraan.

Huom: Tämä muutos on jo valmistelussa. Kansalaisaloite voi nopeuttaa ja vahvistaa poliittista tahtoa.

Kannustinloukkujen purkaminen

Toimeentulotuen, asumistuen ja päivähoitomaksujen yhteisvaikutus voi luoda tilanteen, jossa työn vastaanottaminen ei paranna taloudellista tilannetta lainkaan. Marginaaliveroaste voi olla 80-100 %.

Rakenteellinen hukka: verotulojen menetys, etuusmenot ja inhimillisen pääoman rapautuminen.

Arvio: satoja miljoonia euroja vuodessa menetettyinä verotuloina ja jatkuneina etuusmenoina.

Ehdotus: Lakisääteinen katto marginaaliveroasteelle (esim. 70 %). Jos etuuksien ja verotuksen yhteisvaikutus ylittää katon, etuuksia tai veroja on sovitettava automaattisesti.

Huom: Tämä on teknisesti monimutkainen, koska eri etuudet ovat eri lakien alla. Vaatii kokonaisuudistusta tai etuuksien yhteensovittamissääntöjen muutosta.

Tulorekisterin laajentaminen

Tulorekisteri seuraa palkkoja ja eläkkeitä reaaliaikaisesti. Se ei seuraa pääomatuloja (osingot, vuokratulot, kryptovaluutat) yhtä tehokkaasti.

Alustatalouden tulot (Wolt, Uber, Airbnb) jäävät usein ilmoittamatta tai ilmoitetaan viiveellä. Tämä mahdollistaa "kaksoisnostamisen" - etuus + pimeä tulo.

Ehdotus: Tulorekisteriin lisätään reaaliaikainen pääomatulojen seuranta ja alustojen ilmoitusvelvollisuus. Kela tarkistaa automaattisesti ennen maksatusta.

Havaitsemiskuilu: 7 miljoonaa vs. 300-480 miljoonaa

Kela raportoi 7,2 miljoonan euron väärinkäytösepäilyt vuonna 2024. Harmaan talouden selvitysyksikkö arvioi pimeän työn laajuudeksi 300-480 miljoonaa euroa vuodessa. Kuilu on 40-70-kertainen.

Norjassa NAV julkaisee vastaavan "mörketall"-arvion: todellinen väärinkäyttö on arviolta 5 miljardia kruunua (~425 miljoonaa euroa) vuodessa, vaikka havaittu on vain 76 miljoonaa kruunua (~7 miljoonaa euroa). Sama 60-kertainen kuilu.

Jos Suomi havaitsi edes 5 % arvioidusta (15-24 miljoonaa euroa havaittujen 7 miljoonan sijaan), takaisinperintä kasvaisi vastaavasti. Nykyinen 117 miljoonan takaisinperintä voisi nousta 200-300 miljoonaan euroon.

Ehdotus: Kelan tutkintakapasiteetin lisääminen ja julkinen "mörketalliarvio" Suomelle. Tilastollinen tavoite: havaitun väärinkäytön osuuden pitäisi nousta, ei laskea. Läpinäkyvyys kuilun koosta pakottaa keskustelun prioriteeteista.

Yleisradion kustannusläpinäkyvyys

Yle saa vuosittain ~520 miljoonaa euroa Yle-verosta. Tämä on enemmän kuin poliisin budjetti. Silti Ylen tuotantokustannuksia katselutuntia tai ohjelmatyyppiä kohden ei julkaista.

Ruotsin SVT ja Tanskan DR julkaisevat vertailukelpoista dataa. Ilman läpinäkyvyyttä on mahdotonta arvioida, onko Yle tehokas vai tehoton - keskustelu jää ideologiseksi ("pitäisikö Yleä olla") sen sijaan että kysyttäisiin "tuottaako Yle vastinetta rahoilleen".

Ehdotus: Yle velvoitetaan julkaisemaan vuosittain tuotantokustannukset ohjelmatyypeittäin (uutiset, draama, viihde, urheilu) ja vertailu pohjoismaisiin yleisradioyhtiöihin. Ei leikkaa budjettia - mahdollistaa informoidun keskustelun.

Yliopistojen rahoitusmallin vääristymä

Yliopistojen rahoitus perustuu läpäisyyn: mitä enemmän opiskelijoita valmistuu, sitä enemmän rahaa. Tämä on Goodhartin lain klassinen esimerkki - kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari.

Kannustin on laskea vaatimustasoa ja "tuottaa tutkintoja" sen sijaan että tuotettaisiin osaamista. Työnantajat raportoivat, että vastavalmistuneiden osaamistaso on laskenut.

Vaihtoehtoisia malleja: työllistymisperusteinen rahoitus (graduates' employment rate), exit-kokeet (standardized competency tests), tai työnantajapalautejärjestelmä.

Ehdotus: 20 % yliopistorahoituksesta sidotaan valmistuneiden työllistymiseen 2 vuoden sisällä (oman alan työhön). Mittari on jo olemassa - sitä ei vain käytetä rahoitusperusteena.

Järjestöjen "tupladippi"

Monet kolmannen sektorin järjestöt saavat sekä suoria avustuksia (valtionavut, Veikkaus-rahat) että myyvät palveluja valtiolle (ostopalvelusopimukset). Tämä on rakenteellinen ongelma.

Avustus on tarkoitettu toimintaan, jota markkinat eivät tuota. Ostopalvelu on markkinaehtoinen sopimus. Kun sama organisaatio saa molempia, syntyy kilpailuvääristymä: avustusrahoilla subventoidaan ostopalvelutarjouksia, mikä syrjäyttää yksityiset toimijat.

Ehdotus: Järjestö valitsee: joko avustukset tai ostopalvelusopimukset, ei molempia samaan toimintaan. Siirtymäaika 3 vuotta. Tämä ei leikkaa kolmatta sektoria - se pakottaa selkeyttämään roolin.

Vapaan sivistystyön kohdentaminen

Kansalaisopistot, kansanopistot ja kesäyliopistot saavat ~180 miljoonaa euroa vuodessa. Osallistujista noin 38 % on korkeakoulutettuja - sama osuus kuin väestössä, mutta kesäyliopistoissa jopa 57 %. VM:n menoselvitys ehdotti leikkauksia sillä perusteella, että harrastuskurssien käyttäjät voisivat maksaa itse.

Alkuperäinen tarkoitus oli sivistyksen demokratisointi. Nyt veronmaksajat subventoivat keskiluokan harrastuksia (samppanjan maistelu, jooga, taidemaalaus).

Ehdotus: Vapaan sivistystyön valtionosuus kohdennetaan tutkintotavoitteiseen koulutukseen, maahanmuuttajien kielikoulutukseen ja erityisryhmille. Harrastuskurssit rahoitetaan kurssimaksuilla. Ei poista kansalaisopistoja - muuttaa rahoitusmallia.

Maataloustukien kohdentaminen

Suomen maataloustuet ovat noin 2 miljardia euroa vuodessa (EU + kansallinen). Keskimäärin 20 000-25 000 euroa tilaa kohden.

Mutta: 15 % tiloista (suuret, yhtiömuotoiset) saa yli kolmanneksen tuista. Järjestelmä, joka on suunniteltu "turvaamaan ruoantuotannon", siirtää valtaosan varoista jo valmiiksi kannattaville suurtiloille.

Tukien vaikuttavuutta ei seurata systemaattisesti. VTV on todennut, että tiedot eivät riitä arvioimaan, saavuttavatko tuet tavoitteensa.

Ehdotus: Tukikatto suurille tiloille (yli 100 000 €/vuosi saavat enintään 50 % haetusta). Ylijäämä ohjataan pienille ja luomutiloille. Pakollinen vaikuttavuusraportointi: tuki + verotiedot yhdistetään vuosittain. Säästö: 50-100 miljoonaa euroa vuodessa paremmalla kohdentamisella.

Huom: MTK vastustaa voimakkaasti. EU:n CAP rajoittaa kansallista liikkumavaraa. Mutta kansallinen osuus (~600 M€) on täysin Suomen päätettävissä.

Merenkulun miehistötuet

Suomi maksaa noin 90 miljoonaa euroa vuodessa merenkulun miehistötukea. Lisäksi tonnistovero (~20-30 M€) ja polttoaineverohelpotukset (~10-20 M€).

Perustelu: "kilpailukyvyn turvaaminen" ja "huoltovarmuus". Mutta tuet menevät pääosin matkustajalauttoihin (Viking Line, Tallink), eivät rahtikuljetuksiin.

Vertailu: Tanska saa samanlaisen laivaston ilman vastaavia tukia, koska se on keskittynyt kansainväliseen rahtiliikenteeseen (Maersk), ei subventoituun Itämeren matkustajaliikenteeseen.

Ehdotus: Miehistötuen ehdoksi vihreä siirtymä: 50 % tuesta sidotaan päästöttömän teknologian käyttöönottoon. Polttoaineverohelpotukset rajataan kotimaan reiteille. Säästö: 20-50 miljoonaa euroa vuodessa.

Metsätalouden verotuet

Puupohjaisten polttoaineiden verotuki on noin 480 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on suurin yksittäinen energiaverotuki.

Perustelu: "hiilineutraali bioenergia". Puun polttaminen vapauttaa hiilen heti, metsän kasvu sitoo sen vuosikymmenien aikana. Lyhyellä aikavälillä bioenergia voi olla fossiilisia huonompi.

Samaan aikaan Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta 2035. Politiikkainkoherenssi: ympäristöministeriö verottaa päästöjä, valtiovarainministeriö tukee niitä.

Ehdotus: Puupolttoaineen verotuen asteittainen vähentäminen 20 % vuoteen 2030 mennessä. Säästö ohjataan metsätalouden T&K:hon (hiilensidonta, BIO-CCU). Säästö: 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Huom: Metsäteollisuus vastustaa. Mutta EU:n LULUCF-sääntely pakottaa Suomen joka tapauksessa tarkastelemaan metsien hiilitasetta.

AIPA-hanke: lopeta monoliitti

AIPA (oikeushallinnon aineistopankki) käynnistyi 2010. Alkuperäinen budjetti: noin 25-35 miljoonaa euroa. Nyt 15 vuotta myöhemmin järjestelmä on yhä keskeneräinen, kustannukset moninkertaistuneet, ja TietoEVRY laskuttaa 14 miljoonan euron ylläpitosopimuksesta.

Viro rakensi X-Road-arkkitehtuurin murto-osalla kustannuksista. Tanska päivittää modulaarisesti. Suomi yritti rakentaa jättimäisen "kaiken kattavan" järjestelmän - klassinen IT-epäonnistuminen.

Projekti on nyt "zombitilassa": liian nolo lopettaa, liian rikki toimiakseen.

Ehdotus: "Kuristusstrategia" - jäädytetään AIPA:n ydin ja rakennetaan kaikki uusi toiminnallisuus kevyinä mikropalveluina. Kielletään ministeriöltä räätälöidyn ohjelmiston tilaaminen, jos EU-markkinoilla on valmis ratkaisu.

Sakkovangit: taloudellisesti järjetöntä

Suomessa maksamattomat sakot voidaan muuntaa vankeudeksi. Valtio käyttää tuhansia euroja (240 €/päivä suljetussa vankilassa) vangitakseen henkilön muutamaksi viikoksi "periäkseen" muutaman sadan euron sakon.

Norjassa ja Ruotsissa sakkovankeja ei käytännössä ole. Maksamattomat sakot peritään palkan ulosotolla tai yhdyskuntapalvelulla.

Sakkovangit kuluttavat vastaanottoprosesseja, lääkärintarkastuksia ja turvallisuusresursseja - kaikki nollahyödyllä.

Ehdotus: Laki muutetaan: maksamattomia sakkoja ei muunneta vankeudeksi. Perintä tapahtuu palkan ulosotolla tai pakollisella yhdyskuntapalvelulla. Vapauttaa välittömästi 50-100 vankipaikkaa.

Sähköinen valvonta vankeuden sijaan

Suljetun vankilan kustannus: ~240 €/päivä. Avolaitos: ~170 €/päivä. Sähköinen valvonta (nilkkapanta): ~20-50 €/päivä.

Suomen suljettujen vankiloiden käyttöaste: 108 % - kriittinen ylitäyttö. Silti lyhytaikaiset, väkivallattomat tuomiot suoritetaan suljetuissa laitoksissa.

Norja ja Ruotsi käyttävät sähköistä valvontaa laajasti sekä "etuoven" (tuomio alkaa valvonnassa) että "takaoven" (vapautuminen valvontaan) kautta.

Ehdotus: Sähköinen valvonta oletukseksi kaikille väkivallattomille rikoksille, joissa tuomio alle 8 kuukautta. Estää "vankilaistumisen" ja säilyttää työ-/perhesuhteet. Säästö: 10-15 miljoonaa euroa vuodessa.

Lautamiesjärjestelmän uudistaminen

Suomen käräjäoikeuksissa istuu ammattimaisen tuomarin rinnalla kaksi maallikkoa (lautamiestä). He harvoin ovat eri mieltä tuomarin kanssa, mutta aiheuttavat merkittävät logistiset kustannukset: palkkiot, aikataulutus, ruokailu, hitaammat käsittelyt.

Tanska käyttää vähemmän tuomareita asukasta kohden (6,5/100k vs Suomen 18/100k) mutta saavuttaa paremman läpimenon - koska he käyttävät Rechtspfleger-järjestelmää (oikeusavustajat hoitavat rutiinit).

Lautamiesjärjestelmä säilyy, koska puolueet käyttävät sitä poliittiseen palkitsemiseen.

Ehdotus: Lautamiehet vain vakavissa rikoksissa (tuomio yli 2 vuotta). Kaikki muu (pahoinpitelyt, varkaudet, rattijuopumukset) yhden ammattimaisen tuomarin ratkaistavaksi. Säästö: 2-5 miljoonaa euroa vuodessa.

Oikeusavun kiinteät palkkiot

Yksityiset asianajajat laskuttavat valtiota tuntiperusteisesti oikeusapujutuissa. Mitä kauemmin juttu kestää, sitä enemmän asianajaja tienaa. Tämä on käänteinen kannustin.

Tuomarit teoriassa tarkastavat laskut, mutta heillä ei ole aikaa eikä dataa kyseenalaistaa rivikohtia ("3 tuntia sähköpostikirjeenvaihtoa").

Tanska käyttää kiinteitä "blokkipalkkioita" - asianajaja saa saman summan riippumatta siitä, käyttääkö hän 5 vai 15 tuntia. Tämä kannustaa tehokkuuteen.

Ehdotus: Siirrytään kiinteisiin palkkioihin vakiomuotoisissa jutuissa (törkeä rattijuopumus, lievä pahoinpitely, riidaton avioero). Algoritminen tarkastus laskuille, jotka ylittävät 20 % juttutyyppikohtaisesta mediaanista.