Lisää ideoita

Maapohjan arvon verotus

Suomi verottaa työtä raskaasti (marginaalivero 40-55%) ja maata kevyesti (kiinteistövero ~0.5-1%). Tämä on taloustieteellisesti väärinpäin: maan arvonnousu syntyy yhteiskunnan toiminnasta (infra, palvelut, naapurusto), ei omistajan työstä.

Taloustieteilijät Milton Friedmanista Paul Krugmaniin ovat yhtä mieltä: maapohjan verotus on tehokkain mahdollinen vero, koska se ei vähennä taloudellista toimintaa. Harvinainen konsensus.

Idea: Siirretään verotuksen painopiste työstä maapohjaan 20 vuoden siirtymällä. Kolme poliittista estettä (mummon maksuvalmius, arvonmääritys, pankkikriisi) ovat kaikki ratkaistavissa.

Lue koko analyysi: mekanismit, riskit ja ratkaisut →

Varainsiirtoveron poisto

Varainsiirtovero (3 % kiinteistökaupoista, 1,5 % asunto-osakekaupoista) verottaa muuttamista. Jokainen asuntokauppa maksaa tuhansia euroja veroa, mikä nostaa kynnystä vaihtaa asuntoa työn, perhekoon tai elämäntilanteen mukaan.

Lukitusvaikutus: VATT:n tutkimus (2018): 0,4 prosenttiyksikön veronkorotus vähensi muuttoja 4,3 %. Kansainväliset tutkimukset arvioivat veron hyvinvointitappion 60–100 %:ksi verotuotosta. Leski asuu yksin 150 m² talossa, koska muutto 50 m² asuntoon maksaisi 10 000 € veroa. Lapsiperhe jää ahtaaseen asuntoon. Työtarjous Tampereella jää ottamatta, koska asunnon vaihto Turusta maksaa enemmän kuin palkankorotus tuo vuodessa.

Verotuotto: ~700–900 M€/vuosi, noin 1 % valtion verotuloista.

Idea: Poistetaan varainsiirtovero kokonaan ja korvataan valtion maapohjaverolla.

Miksi valtion maapohjavero?

Varainsiirtovero menee valtiolle, kiinteistövero kunnalle. Pelkkä kiinteistöveron nosto siirtäisi rahaa kunnille, ja valtio menettäisi 800 M€.

Ratkaisu: Valtio ottaa käyttöön oman maapohjaveron (esim. 0,5 % maan arvosta), joka menee suoraan valtion kassaan. Tämä korvaa varainsiirtoveron tuoton ilman monimutkaista valtionosuusjärjestelmän säätöä.

Samalla syntyy automaattinen tasaus: valtio kerää enemmän Helsingistä (missä maa on arvokasta) ja käyttää tuoton kansallisesti.

Tulos: Veroneutraali muutos. Maksat saman verran, mutta maksat omistamisesta (kannustaa tehokkaaseen käyttöön), et kaupanteosta (estää liikkumista). Asuntokanta kohdentuu paremmin, työvoiman liikkuvuus paranee.

ARA/Hitas-reformi: Tuki ihmiselle, ei seinille

Ongelma: Helsinki omistaa jo noin 65 % kaupungin maasta vuokratonttijärjestelmän kautta. Silti kaupunki luovuttaa arvokkaita tontteja (Jätkäsaari, Kalasatama) ARA-rakennuttajille alihintaan: 10 M€ arvoinen tontti 4 M€:lla. Tämä 6 M€ piilotuki hyödyttää 50 onnekasta perhettä — samalla kun 5 000 muuta jonottaa.

Kyseessä on lottovoitto, ei sosiaalipolitiikka. Sama raha voisi auttaa 300 perhettä muualla.

Ratkaisu: Lopetetaan objektituki (tuki seinille) ja siirrytään subjektitukeen (tuki ihmiselle).

• Kaupunki vuokraa kaikki tontit markkinahintaisella vuokratontilla ja ohjaa tuoton pienituloisten asumistukeen. Julkinen maanvuokra on käytännössä maanarvoveroa — mutta tuotto jää kaupungille.
• Maanarvovero pakottaa myös yksityiset maanomistajat rakentamaan tyhjät tontit nyt. Kun tarjonta joustaa, tuki menee asukkaan elintasoon, ei vuokranantajan taskuun.

Huom: Pelkkä tuen nosto ilman tarjonnan lisäämistä valuu vuokriin. Molemmat tarvitaan.

Kuntien oikeus perustaa säästöpankkeja

Suomen pankkisektori on Euroopan keskittyneimpiä: kolme pankkia (OP, Nordea, Danske) hallitsee yli 80 % yritysluotoista ja noin 78 % talletuksista. Keskitetty malli käyttää "transaktiolainausta" (algoritmit, vakuudet), joka luo "vakuusmuurin" - yritykset ilman kiinteää omaisuutta eivät näy luottojärjestelmässä.

Paikallispankki tuntee paikallisen yrittäjän: tietää että leipuri maksaa lainansa, vaikka tase näyttää heikolta. Keskitetty pankki näkee vain numeron. Tämä "pehmeä tieto" on todellista tietoa, joka keskitetyssä mallissa hukataan. Hukattu tieto tarkoittaa lainoja jotka jäävät antamatta, yrityksiä jotka jäävät perustamatta, vaurautta joka jää syntymättä. Saksan Mittelstand (pk-sektori) on Euroopan vahvin, ja Sparkassen rahoittavat siitä 40 %.

Saksassa Sparkassen-pankit (kuntien omistamat, ~40 % pk-rahoituksesta) toimivat lakisääteisellä "alueperiaatteella" (Regionalprinzip): ne eivät saa toimia oman alueensa ulkopuolella. Tämä pakottaa ne kierrättämään paikalliset talletukset paikallisiksi lainoiksi ja investoimaan paikalliseen tietopääomaan. Saksa neuvotteli EU:n kanssa 2001-2002 ("Brussels Concordat") poikkeuksen, joka salli julkisen pankkitoiminnan jatkumisen.

Suomi liittyi EU:hun 1995 ilman julkisia pankkeja (SKOP-kriisi oli juuri tuhonnut säästöpankit). Siksi Suomella ei ole vastaavaa poikkeusta. Kuntalaki 129 § kieltää kuntia ottamasta "merkittävää taloudellista riskiä" - pankkitoiminta on määritelmällisesti riskialtista.

Idea: Kuntalakiin poikkeus, joka sallii kuntien osallistua alueellisten rahoituslaitosten pääomittamiseen rajatulla vastuulla. Malli: Saksan Sparkassen tai Sveitsin kantonipankit.

Huom: Vaatii EU-valtiontukisääntöjen luovaa tulkintaa. Sparkassen toimivat EU:ssa - periaatteellista estettä ei ole, mutta Suomelta puuttuu Saksan neuvottelema poikkeus.

Opintotuen tuloloukku

Opintotuen tulorajajärjestelmä luo yli 100 % efektiivisen marginaaliveron. Opiskelija, joka ansaitsee 100 € rajan yli, voi joutua palauttamaan kokonaisen tukikuukauden (~270-500 €) plus 7,5 % korotuksen. Vuosittain 25 000-35 000 takaisinperintäpäätöstä.

Tämä kannustaa opiskelijoita olemaan työskentelemättä, mikä pahentaa työvoimapulaa ja vähentää verotuloja. Monet lopettavat työt reilusti ennen rajaa varmuuden vuoksi.

Tanskan fribeløb-järjestelmässä palautus on portaaton. Normaaleissa verojärjestelmissä lisäansio ei koskaan johda nettotulon laskuun.

Idea: Lineaarinen vähennys jyrkän rajan sijaan: jokaista rajan ylittävää euroa kohden tuki pienenee esim. 50 senttiä. Palautus siirretään Kelalta Verohallinnolle osaksi normaalia verotusta. 7,5 % rangaistuskorko poistetaan.

Ulosoton työnteon kannustimet

Ulosotto ulosmittaa noin kolmanneksen palkasta suojaosuuden ylittävältä osalta. Toimeentulotuen saajalle, jolla on vanhoja velkoja, työn vastaanottaminen on taloudellisesti irrationaalista: toimeentulotuki leikkautuu 100 % ja ulosotto vie kolmanneksen. Nettotulos voi olla negatiivinen.

Velkaantunut ihminen on lukittu järjestelmään riippumatta omasta toiminnastaan. Työn vastaanottaminen tekee köyhemmäksi.

Nykyisin työllistynyt velallinen voi pyytää ulosmittauksen lykkäystä enintään 6 kuukaudeksi, mutta tämä edellyttää vähintään 258 päivän työttömyysetuushistoriaa ja erillistä pyyntöä - harva tietää tästä mahdollisuudesta.

Idea: Automaattinen siirtymäkausi: ensimmäisen 6 kuukauden aikana ulosmittaus 50 % normaalista kaikille työttömyydestä työllistyville, ilman erillistä hakemusta tai päivävaatimusta.

Sosiaaliturvan virhevastuun seuranta

Nykyinen järjestelmä rankaisee väärästä myönteisestä päätöksestä (tuen myöntäminen väärin perustein) mutta ei väärästä kielteisestä päätöksestä (tuen epääminen henkilöltä, joka olisi tarvinnut sitä). Virkamies, joka epää hakemuksen, ei koskaan näe mitä hakijalle tapahtuu sen jälkeen.

Tämä epäsymmetria ohjaa päätöksentekoa: turvallisinta on evätä. Järjestelmä valitsee itselleen ihmisiä, joiden taito on välttää päätöksiä.

Idea: Seurataan systemaattisesti, mitä kielteisen päätöksen saaneille tapahtuu 1, 3 ja 5 vuoden kuluttua (terveys, työllisyys, tulot, kuolleisuus). Julkaistaan vuosittain tilasto "vääristä kielteisistä" - tapauksista, joissa henkilön tilanne heikkeni merkittävästi päätöksen jälkeen.

Vuokratulorekisteri

Valtio seuraa jokaista palkansaajan ansaitsemaa euroa reaaliajassa (Tulorekisteri). Kukaan ei tiedä, ketkä vuokranantajat saavat eniten asumistukea tai paljonko institutionaaliset sijoittajat keräävät vuokratuloja.

Skotlannissa ja Norjassa on julkinen vuokrarekisteri. Tanska vaatii vuokrasopimusten ilmoittamista. Suomessa ei ole mitään.

Idea: Julkinen vuokramarkkinarekisteri, johon jokainen asuinhuoneiston vuokrasopimus ilmoitetaan. Aggregoitu data (postinumero, huoneluku, rakennusvuosi) avoimesti saataville. Kela ja Verohallinto saavat automaattisen tietovirran.

Eläkemaksujen näkyvyys

Työnantajan eläkemaksu (noin 17 % palkasta) on piilotettu työntekijältä. Palkkakuitissa näkyy vain työntekijän osuus. Työntekijä ei tiedä todellista työvoimakustannustaan eikä sitä, paljonko hänen nimissään maksetaan eläkejärjestelmään.

Idea: Jokaisen palkkakuitin on näytettävä työnantajan maksamat eläkemaksut. Lisäksi työntekijä näkee kumulatiivisen summan: "Olet maksanut eläkejärjestelmään yhteensä X €." Työeläkeyhtiöiden on julkaistava vuosittain sukupolvikohtainen tuottoanalyysi.

Korjausvelkaläpinäkyvyys

Julkisen sektorin korjausvelka ylittää 30 miljardia euroa: valtion väyläomaisuus 4,3 mrd €, kuntien rakennukset noin 9 mrd €, terveydenhuollon tilat noin 5,3 mrd €. Yli 800 siltaa on huonossa kunnossa.

Korjausvelka on täysin näkymätöntä kunnan taseessa. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua, koska määritelmät vaihtelevat ja raportointi on vapaaehtoista.

Idea: Lakisääteinen vuosiraportointi standardoidulla määritelmällä. Valtiovarainministeriö antaa yhdenmukaiset laskentaperusteet. Raportissa esitetään korjausvelan ennustettu kehitys 5 ja 10 vuoden aikajänteellä. Jos korjausvelka ylittää 15 % jälleenhankinta-arvosta, vaaditaan toimenpidesuunnitelma.

Julkisyhtiöiden julkisuus

Julkisuuslaki koskee viranomaisia, mutta ei niiden omistamia osakeyhtiöitä. Kun kunta siirtää toiminnon yhtiöön (Länsimetro, kuntien energiayhtiöt, terveyskiinteistöyhtiöt), asiakirjat muuttuvat "liikesalaisuuksiksi". Länsimetron kustannusylitykset ja viivästykset piilotettiin vuosia yhtiömuodon taakse.

Veronmaksajat kantavat riskin (takauksina, pääomituksina), mutta eivät näe päätöksentekoa. Valtuutetut istuvat hallituksissa, joissa heidän uskollisuutensa kohdistuu yhtiöön, ei äänestäjiin.

Ruotsissa julkisuusperiaate (offentlighetsprincipen) ulottuu kaikkiin yhtiöihin, joissa kunta tai valtio käyttää määräysvaltaa. Sama asiakirja, joka Suomessa on "liikesalaisuus", on Ruotsissa julkinen.

Idea: Julkisuuslain 4 §:ään lisäys: "Viranomaisena pidetään myös yhteisöä, jossa valtio, kunta tai hyvinvointialue käyttää kirjanpitolain 1:5 § mukaista määräysvaltaa." Varsinaiset liikesalaisuudet (tekniset ratkaisut, hinnoittelustrategiat kilpailluilla markkinoilla) suojataan edelleen 24 §:n perusteella - mutta yhtiömuoto ei enää riitä suojaksi.

Avoimuusrekisterin sisältövelvoite

Suomen avoimuusrekisteri on "kalenterirekisteri": se kertoo kuka tapasi kenet ja milloin, mutta ei mitä keskusteltiin. Lobbaaja voi ilmoittaa tavanneensa kansliapäällikön "energiapolitiikasta" - paljastamatta ajoiko hän ydinvoimatukia, tuulivoimarajoituksia vai fossiiliverovähennyksiä.

Rekisteri tuottaa byrokratiaa (päivämäärien raportointi) mutta ei tietoa. Toimittajat eivät voi jäljittää lakiesityksen muutosten alkuperää. Kansalaiset eivät voi argumentoida vastaan, koska eivät tiedä mitä on argumentoitu.

EU-komissio julkaisee konsultaatiovastaukset. Irlannissa ja Yhdysvalloissa vaaditaan konkreettisen lainsäädäntötavoitteen ilmoittamista.

Idea: Avoimuusrekisterilain 7 §:n muutos: ilmoitukseen on sisällytettävä tiivistelmä esitetyistä tavoitteista ja ehdotuksista. Jos kirjallista materiaalia luovutettiin, sen olemassaolo on mainittava. Lisäksi jokaiseen hallituksen esitykseen liitetään "lainsäädäntöjalanjälki", jossa luetellaan valmisteluun vaikuttaneet sidosryhmät ja mitkä esityksen kohdat muuttuivat lausuntokierroksen perusteella.

Karenssikorvausten takaisinperintä

Poliittiset avustajat voivat saada karenssijaksolla täyttä palkkaa (6 000-10 000 €/kk) "yritystoiminnan valmistelusta", joka ei koskaan toteudu. MOT-ohjelma dokumentoi tapauksia, joissa avustajat saivat kymmeniätuhansia euroja yrityksistä, joita ei perustettu.

Järjestelmä väittää estävänsä eturistiriitoja, mutta maksaa korvauksia konflikteista, joita ei ole. Työttömältä peritään tuki takaisin, jos työnhaku ei toteudu - poliittiselta avustajalta ei.

Norjassa karenssijärjestelmää valvoo riippumaton lautakunta, joka voi evätä korvauksen. Ranskassa HATVP voi estää siirtymisen kokonaan.

Idea: Karenssilakiin takaisinperintävelvoite: jos karenssiperusteen mukaista toimintaa (yritys, työsuhde) ei aloiteta 3 kuukauden kuluessa karenssijakson päättymisestä, korvaus on palautettava korkoineen. Sama periaate kuin sosiaaliturvassa: korvaus maksetaan sillä perusteella, että jokin asia toteutuu - jos ei toteudu, peritään takaisin.

Apteekkivapauslaki

Hallitus suunnittelee apteekkitalouden hienosäätöä, mutta ei aio puuttua ydinongelmaan: apteekinomistus on edelleen rajattu vain proviisoreille. Tämä ylläpitää suljettua järjestelmää, joka pitää hinnat korkeina ja estää palvelun kehittymisen.

Ruotsi ja Norja ovat vapauttaneet apteekit vuosia sitten. Tulokset: paremmat aukioloajat, enemmän toimipisteitä, halvemmat hinnat.

Idea: Apteekkitoiminnan omistusvapautus. Sallitaan apteekkien omistaminen myös muille kuin proviisoreille (esim. kaupan ketjut, terveysyritykset), kunhan farmaseuttisesta turvallisuudesta vastaa ammattilainen. Sallitaan reseptilääkkeiden hintakilpailu (kattohinnat, ei määrähintoja).

Perintöveron realisointiperiaate

Hallitus on pidentämässä perintöveron maksuaikaa 10 vuoteen. Tämä on helpotus, mutta se ei poista perusongelmaa: vero määrätään heti kuolinhetken arvon mukaan. Jos perit yrityksen tai kiinteistön, jonka arvo romahtaa, jäät velkaa valtiolle omaisuudesta, jota sinulla ei enää ole.

Nykyinen "10 vuoden maksuaika" on käytännössä pakollinen, korollinen laina valtiolta.

Idea: Siirrytään aitoon realisointiperiaatteeseen. Vero lankeaa maksettavaksi vasta, kun omaisuus myydään ja muutetaan rahaksi. Jos perillinen ei myy omaisuutta, vero on uinuva.

Suhdannekorjattu velkajarru

Ongelma: Tiukka velkakatto pakottaa leikkaamaan lamassa (pahentaa taantumaa). Löysä kuri kerryttää velkaa nousukaudella. Poliitikot löytävät aina syyn poiketa säännöistä.

Ratkaisu: Älykäs algoritmi, joka katsoo rakenteellista jäämää (suhdannekorjattu budjettitasapaino).

• Lamassa: Algoritmi sallii alijäämän (automaattinen elvytys).
• Nousukaudella: Algoritmi vaatii ylijäämää (velanlyhennys).
• Automatisointi: Jos rakenteellinen jäämä ylittää rajan nousukaudella, automaattiset leikkurit aktivoituvat ilman poliittista päätöstä.

Tämä estää "Kreikka-skenaarion" (velka karkaa nousukaudella) ja "austerity-skenaarion" (lama syvenee leikkausten takia).

Eläkkeiden automaattinen tasapainottaja

Ongelma: "Meille luvattiin." Kyllä, mutta lupaus ei luo resursseja. Eläkejärjestelmä on jakojärjestelmä: tämän päivän maksut menevät tämän päivän eläkkeisiin. Kun maksajia on vähemmän (syntyvyys 1,26), jaettavaa on vähemmän.

Poliittinen sopeutuminen on vaikeaa, koska eläkeläiset ja pian eläköityvät ovat suurin äänestäjäryhmä. Enemmistö äänestää itselleen resursseja, jotka vähemmistön on tuotettava. Lopulta järjestelmä hajoaa — joko hallitusti tai hallitsemattomasti.

Ratkaisu: Ruotsin mallin mukainen automaattinen tasapainottaja ("bromsen").

• Huoltosuhdejarru: Eläkeindeksi sidotaan palkkojen ja inflaation lisäksi palkkasumman kehitykseen. Jos työssäkäyvien maksama kokonaispotti pienenee, eläkkeet jäädytetään tai pienenevät automaattisesti.
• Perusperiaate: Et voi jakaa sitä, mitä ei ole olemassa. Lupaus ilman katetta on valhe. Tämä mekanismi pakottaa rehellisyyteen.
• Poliittinen suoja: Algoritmi tekee päätöksen, ei poliitikko. Kukaan ei "leikkaa eläkkeitä" — järjestelmä sopeutuu todellisuuteen automaattisesti.

Ruotsi teki tämän 1994-1998 parlamentaarisella komissiolla. Suomessa vastaavaa keskustelua ei ole edes aloitettu.

Yritystukien auringonlasku

Ongelma: Suomi jakaa 4–8 miljardia euroa vuodessa yritystukia. Suurin osa ei mene innovaatioon (T&K) vaan ylläpitoon: merenkulku, turve, maatalous, energiaverotuki. Nämä sitovat työvoimaa ja pääomaa yrityksiin, jotka eivät selviäisi ilman tukea — resursseja, jotka muualla tuottaisivat enemmän.

Jokainen tuki on jonkun lobbaama. Kukaan ei halua "tappaa työpaikkoja" yksittäisessä tehtaassa, vaikka kokonaisuus kärsii.

Ratkaisu: Automaattinen auringonlasku ja markkinatesti.

• 5 vuoden katto: Kaikki suorat yritystuet vanhenevat automaattisesti 5 vuodessa.
• Uusimisen ehto: Tukea voi jatkaa vain jos yksityinen pääoma on valmis sijoittamaan samaan kohteeseen vähintään 1:1. Jos markkina ei usko hankkeeseen, valtio ei tue.
• Tuoton kierrätys: Säästetyt eurot käytetään työn verotuksen keventämiseen (TyEL-sivukulut, marginaalivero), ei yhteisöveron alennukseen.

Tämä vapauttaa resurssit tuottavampaan käyttöön.

Oikeus kieltäytyä lomakkeista ("Data-subjektiivinen oikeus")

Laki (tiedonhallintalaki) velvoittaa jo nyt viranomaisia hyödyntämään olemassa olevaa tietoa, mutta sitä ei noudateta, koska rajapintojen rakentaminen on kallista ja kansalaisten juoksuttaminen on viranomaiselle ilmaista.

Uusi laki tarvitaan muuttamaan kannustimet.

Idea: Säädetään kansalaiselle subjektiivinen oikeus kieltäytyä antamasta viranomaiselle tietoa, joka on jo toisen viranomaisen hallussa. Jos viranomainen ei pysty hakemaan tietoa itse ja vaatii sitä kansalaiselta rangaistuksen uhalla, viranomainen on velvollinen maksamaan kansalaiselle vakiokorvauksen (esim. 50 €) hallinnollisesta taakasta.

Pakollinen projektivakuutus

Ongelma: Poliitikot ja konsultit aliarvioivat riskejä tahallaan. "Optimismivinouma" on bisnes: aliarvio saa hankkeen hyväksyttyä, ylitykset tulevat myöhemmin.

Ratkaisu: Yli 100 M€ hankkeelle on ostettava ylitysvakuutus ennen rakentamisen aloittamista.

• Markkinatotuus: Vakuutusyhtiön preemio on lahjomaton riskimittari. Jos konsultti väittää riskin olevan nolla, vakuutuksen pitäisi olla halpa. Jos markkina vaatii 50 M€ preemiota, hanke on oikeasti kallis.
• Stop-mekanismi: Jos hanketta ei saa vakuutettua järkevään hintaan, sitä ei saa rakentaa.
• Bootstrap: Jos vakuutusmarkkinaa ei ole, valtio voi toimia vakuuttajana aktuaarien määrittämällä preemiolla. Tämä luo markkinan.

Prosessivastuu ja tulospalkkaus

Ongelma: Virkamiehet eivät kanna henkilökohtaista riskiä epäonnistumisesta eivätkä hyödy onnistumisesta. Tämä tuottaa riskinvälttelyä ja välinpitämättömyyttä.

Ratkaisu: Siirrytään huolellisuusvastuuseen (vrt. lääkärien hoitovirheet) ja tulospalkkaukseen.

• Sulkutili: 20% johdon palkkioista maksetaan sulkutilille, joka vapautuu 3 vuotta hankkeen valmistumisen jälkeen.
• Kirkkaat rajat: Rahat menetetään vain prosessivirheestä: (1) Reference Class -datan sivuuttaminen, (2) teknisen auditoinnin ohittaminen, tai (3) dokumentoidun eriävän mielipiteen vaientaminen. Huono onni ei vie rahoja.
• Onnistumisbonus: Jos hanke alittaa budjetin (Reference Class -pohjainen, ei oma arvio) ja ylittää hyötyarvion, sulkutili maksetaan kaksinkertaisena.

Karenssi: 2 vuoden jäähdyttelytauko ennen siirtymistä valvotun yrityksen palvelukseen. Estää "jälkikäteen maksetun" korruption.

Veronmaksajan kanneoikeus

Ongelma: Kansalainen ei voi haastaa päättäjää oikeuteen varojen haaskauksesta, jos muodollista prosessia on noudatettu. Vastuu toteutuu vain vaaleissa — 4 vuoden välein, kaikesta kerralla.

Ratkaisu: Tuodaan lakiin asianosaisasema veronmaksajalle, mutta kynnyksellä.

• Portinvartija: Kansalainen voi tehdä kantelun Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV).
• Määräaika: VTV:llä on 90 päivää aikaa arvioida, onko päätös "ilmeisen järjenvastainen". Jos VTV vaikenee, lupa syntyy automaattisesti.
• Seuraus: VTV:n luvan jälkeen kansalainen voi nostaa kanteen virkavastuun toteuttamiseksi.

Tämä luo pelotteen ilman oikeudenkäyntitulvaa: pelkkä uhka riittää ryhdistämään päätöksentekoa.

Arvonnousuleikkuri (Value Capture)

Ongelma: "Kruunusillat-ilmiö". Koko kansa maksaa infran, joka nostaa pienen alueen asuntojen arvoa. Hyödyt ovat yksityisiä, kulut julkisia. Tämä johtaa hankkeisiin joiden kustannus ylittää hyödyn.

Ratkaisu: Infrainvestoinnit rahoitetaan osittain hyötyjien arvonnousulla.

• Hyötyvyöhyke: Määritellään alue (esim. 1 km säde asemasta/sillasta).
• Mekanismi: Alueen Maanarvovero nousee +0,5%-yksikköä 20 vuodeksi, kattaen ~40% investoinnista.
• Markkinatesti: Jos alueen asukkaat vastustavat maksua, se on signaali siitä, ettei hanke ole heillekään sen arvoinen.

Tämä muuttaa Kruunusillat-tyyppiset hankkeet testattaviksi: jos hyötyjät eivät halua maksaa, hanke ei ole kannattava.

Työryhmien määräajat

Työryhmät eivät tuota tulosta. Pekkarisen yritystukityöryhmä (2018): 4 mrd € tuet, 60 M € leikkausesitys (1,5 %). SOTE-valmistelu: yli 12 vuotta, kolme hallitusta kaatui.

Texasissa virastot lakkaavat automaattisesti ellei niitä jatketa (sunset-sääntö). Ruotsin eläkejärjestelmässä on automaattinen jarru, joka laukeaa ilman poliittista päätöstä.

Idea: Valtioneuvoston asettaman työryhmän toimikausi enintään 18 kuukautta, jatko enintään 6 kuukautta perustellulla päätöksellä. Jos toimikausi päättyy ilman yksimielistä esitystä, ministeriön on annettava eduskunnalle selonteko 60 päivän kuluessa. Jos säästötavoitetyöryhmä ei sovi kohdentamisesta, valtiovarainministeriö on valtuutettu toteuttamaan suhteelliset leikkaukset.

Kaavoituksen poikkeusvaltuus

Kunnilla on kaavoitusmonopoli. Hintaeriytyminen 2015-2021: Helsinki +14,9 %, muu Suomi -3,7 %. Vuonna 2024 asuntoaloituksia noin 20 000, kun tarve on 35 000.

Kaliforniassa tavoitteista jäävä kunta menettää kaavoitusmonopolin (Builder's Remedy). Uudessa-Seelannissa saa rakentaa 3 kerrosta ja 3 asuntoa ilman lupaa kaikissa suurissa kaupungeissa. Tanskassa valtio voi antaa kansallisia suunnittelumääräyksiä.

Idea: Kunta määritellään "kriisialueeksi" jos se ei saavuta MAL-tavoitteita kahtena peräkkäisenä vuonna tai hinnat nousevat merkittävästi nopeammin kuin tulot. Kriisialueilla maanomistaja saa laatia asemakaavaehdotuksen ja jättää sen suoraan kunnan käsiteltäväksi. Jos ehdotettu kaava on yleiskaavan mukainen, kunnan on hyväksyttävä se ellei se osoita erityistä vaaraa. Jos kunta kieltäytyy, päätösvalta siirtyy ympäristöministeriölle.

Huom: Perustuslain 121 § takaa kunnallisen itsehallinnon, mutta 19 § takaa oikeuden asumiseen ja 9 § liikkumisvapauden. Perusoikeuksien ristiriita.

Sosiaalityön harkinnanvara

Vuoden 2017 Kela-siirto keskitti toimeentulotuen käsittelyn. Tavoite oli "oikeudellinen yhdenvertaisuus". Tulos: algoritmi päättää, kukaan ei tunne hakijaa, kukaan ei kanna vastuuta tuloksista.

Ennen siirtoa kunnallinen sosiaalityöntekijä tunsi asiakkaansa ja saattoi käyttää harkintaa. Siirron jälkeen "tietokone päätti" - eikä kukaan yksittäinen virkamies ole vastuussa mistään tuloksesta. Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi jo 2020, että uudistus katkaisi yhteyden taloudellisen tuen ja sosiaalityön välillä.

Idea: Palautetaan sosiaalityöntekijän harkintavalta toimeentulotukipäätöksiin. Kela käsittelee perustapaukset, mutta monimutkaisissa tilanteissa päätösvalta siirtyy sosiaalityöntekijälle, joka tuntee asiakkaan tilanteen.

Resurssitesti lakisääteisille velvoitteille

Ongelma: Laki takaa "oikeuden hoitoon 14 päivässä" tai "0.7 hoitajamitoituksen". Hoitajamitoitus säädettiin 2020, kun hoitajapula oli jo tiedossa — koulutettuja hoitajia ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi. Laki luo vaatimuksen resurssille, jota ei ole. Valvira raportoi kroonisesta alimitoituksesta. Opettajat raportoivat 30 oppilaan luokista ilman erityisopettajaa.

Lakisääteinen velvoite ei luo resursseja. Se luo vain lupauksen ja siirtää mahdottomuuden työntekijöiden harteille. Poliitikko saa "tehdä jotain" säätämällä oikeuden, mutta kukaan ei joudu kohtaamaan sitä, että luvattu asia ei ole fyysisesti mahdollinen.

Ratkaisu: Kaksi mekanismia — ennakkotesti ja jälkiseuraus.

• Resurssitodentaminen: Ennen kuin eduskunta voi säätää lakisääteisen henkilöstömitoituksen tai palvelutakuun, riippumaton taho todentaa, että vaadittu henkilöstö on realistisesti saatavissa — koulutuskapasiteetti, työmarkkinatilanne, kilpailu muiden sektoreiden kanssa. Jos ei ole, laki palautetaan valmisteluun. (Tämä on luonteva tehtävä Mekanismivirastolle. Toistaiseksi funktio puuttuu kokonaan.)
• Automaattinen korvaus: Jos lakisääteistä palvelua ei pystytä toteuttamaan 6 kuukauden ajan, kansalainen saa rahallisen korvauksen yksityisen palvelun hinnalla. Piilokustannus (jonotus) muuttuu budjettikustannukseksi.

Poliitikon on joko budjetoitava resurssit, leikattava velvoitetta, tai maksettava korvauksia. Lupaus ilman katetta lakkaa olemasta ilmainen.

Riippumaton poliisivalvontaviranomainen

Suomi on ainoa Pohjoismaa ilman aidosti riippumatonta poliisivalitusviranomaista. Nykyisin poliisirikoksia tutkii syyttäjäjohtoinen ryhmä, mutta käytännön tutkintaa (kuulustelut, forensiikka) tekevät toiset poliisit.

Vuonna 2024 käsiteltiin 1 051 poliisirikosasiaa. Oikeusasiamiehellä ei ole resursseja kenttätutkintaan — päätökset perustuvat poliisin omiin raportteihin. Järjestelmä on kehämäinen.

Tanskassa Den Uafhængige Politiklagemyndighed (DUP, 2012-) on riippumaton viranomainen, jota johtaa hovioikeustuomari. Norjassa Spesialenheten (2005-) tutkii ja voi itse syyttää poliiseja. Kumpikaan ei käytä aktiivisia poliiseja tutkijoina.

Idea: Uusi viranomainen oikeusministeriön alaisuuteen (ei sisäministeriö, joka hallinnoi poliisia). Omat tutkijat (ei aktiiveja poliiseja), toimivalta kattaa myös rajavartioston ja tullin.

Väestönsuojien kunnossapitovelvoite

Suomessa on noin 50 500 väestönsuojaa, joissa on tilaa 4,4 miljoonalle ihmiselle. Ukrainan sodan jälkeen kävi ilmi, että suuri osa suojista on käyttökelvottomia: ilmanvaihtolaitteita ei ole huollettu vuosikymmeniin, suodattimia puuttuu, eikä kukaan tiedä tarkkaan kuinka moni suoja toimii.

Vastuu jakautuu epäselvästi rakennusten omistajien ja kuntien välille. Rahoitusta huoltoon ei ole, eikä tarkastuksia tehdä systemaattisesti.

Sveitsissä väestönsuojat tarkastetaan säännöllisesti, laitteet testataan vuosittain ja julkinen rekisteri on kaikkien saatavilla.

Idea: Viiden vuoden tarkastuskierto kaikille väestönsuojille, julkinen suojarekisteri (sijainti, kapasiteetti, kunto), ja valtion rahoitusosuus huoltokustannuksiin.

Reserviläisten työnantajakorvaus

Kertausharjoituksiin kutsutaan vuosittain ~18 000 reserviläistä. Reserviläinen saa päivärahaa (5-62 € riippuen sotilasarvosta), mutta työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa eikä oikeutta korvaukseen menetetystä työpanoksesta.

Tämä rankaisee erityisesti pk-yrityksiä ja yrittäjiä. Reserviläiset raportoivat urakehityksen kärsivän, ja osa välttelee harjoituksia suojatakseen työpaikkaansa.

Sveitsissä työnantaja saa korvauksen valtiolta (Erwerbsersatzordnung). Norjassa palkka jatkuu ja valtio korvaa työnantajalle. Isossa-Britanniassa on työnantajan tukijärjestelmä.

Idea: Työnantajakorvausrahasto, joka korvaa 80 % reserviläisen keskipalkasta kertausharjoitusten ajalta. Rahoitus puolustusbudjetista.

Puolustushankintojen kustannusvalvonta

HX-hävittäjähankinnan elinkaarikustannusarvio on 20+ miljardia euroa 30 vuodelle, mutta eduskunta hyväksyi hankinnan luokiteltujen kustannusanalyysien perusteella. NH90-helikopterit toimitettiin myöhässä ja budjetin yli. Rannikkokorvettiohjelma peruttiin kustannusylitysten vuoksi.

Järjestelmä väittää parlamentaarista valvontaa, mutta kansanedustajat äänestävät tiedon perusteella, jota he eivät saa nähdä. Riippumatonta elinkaarikustannusanalyysiä ei julkaista. Katso myös: Julkiset hankinnat mekanismisuunnittelusta.

Ruotsissa Riksrevisionen tekee julkisia puolustushankinta-auditointeja. Isossa-Britanniassa National Audit Office raportoi vuosittain suurhankkeista. Australiassa julkaistaan Defence Capability Plan kustannusarvioineen.

Idea: Riippumaton taho laatii ja julkaisee kustannusarvion kaikista yli 100 miljoonan euron puolustushankinnoista — mukaan lukien elinkaarikustannusanalyysi — ennen eduskunnan hyväksyntää. (Tämä on luonteva tehtävä Mekanismivirastolle. VTV voisi tehdä sen väliaikaisesti, mutta ennakkoarviointi ei ole VTV:n ydintehtävä.)

Opettajan poistamisoikeuden käytettävyys

Perusopetuslaki (§ 36) antaa opettajalle oikeuden poistaa häiritsevä oppilas luokasta. Sama laki (valvontavastuu) kieltää jättämästä oppilasta ilman valvontaa. Tulos: opettaja ei voi käyttää poistamisoikeutta, koska poistetun oppilaan valvonnasta vastaa edelleen sama opettaja.

Suomi on Pohjoismaiden huonoimmassa asemassa: Ruotsissa socialpedagog ottaa vastaan poistetun oppilaan (rakenteellinen ratkaisu). Tanskassa rehtori käyttää toimeenpanovaltaa ja voi siirtää oppilaan toiseen kouluun (keskitetty auktoriteetti). Norjassa opettajan oikeudet ovat heikentyneet subjektiivisen kokemuksen pykälän (§ 9A-5) vuoksi - mutta ainakin ympäristötyöntekijät (miljøarbeider) hoitavat valvontaa. Suomessa ei ole mitään näistä: ei rakenteellista tukea, ei keskitettyä auktoriteettia, ei edes Norjan heikkoa mallia.

PISA 2022: 35 % suomalaisista oppilaista ei kuuntele opettajaa (OECD 30 %). 10 % opettajista raportoi kohdanneensa väkivaltaa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi 2022, että nykyinen inkluusio on usein lainvastaista - erityistä tukea tarvitsevat oppilaat sijoitetaan yleisopetukseen ilman erityisopettajaa.

Idea (neljä sääntelymuutosta):

• Vastuunsiirto: Jos opettaja poistaa oppilaan, valvontavastuu siirtyy opettajalta koululle. Opettaja tekee pedagogisen päätöksen, koulu järjestää valvonnan.
• Automaattinen eskalaatio: Jos oppilas poistetaan luokasta X kertaa viikossa, käynnistyy pakollinen erityisen tuen arviointi tai kurinpitomenettely. Opettaja ei ole "paha" - järjestelmä reagoi.
• Oikeudellinen suoja: Opettaja, joka vilpittömässä mielessä puuttuu väkivaltaan tai vakavaan häiriöön, on suojattu rikosoikeudelliselta vastuulta (pahoinpitelysyyte). Todistustaakka kääntyy: opettajan toiminta oletetaan oikeutetuksi ellei toisin osoiteta.
• AOA 2022 -päätöksen valvonta: Erityisoppilas ilman erityisopettajaa on lainvastaista. Aluehallintovirasto valvoo, kunnat raportoivat.

Metsähallituksen hallituksen riippumattomuus

Metsähallitus hallinnoi 9 miljoonaa hehtaaria eli kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Hallituksessa on historiallisesti ollut jäseniä, joilla on suorat kytkökset metsäteollisuuteen (UPM, Stora Enso, Metsäteollisuus ry). Tämä luo eturistiriidan kun päätetään valtion metsien hakkuutasoista.

Hallituksen pitäisi edustaa omistajaa (valtiota), mutta jos jäsenet tulevat ostajalta (teollisuudelta), hallitus optimoi ostajan etua. Sama logiikka kuin asianajajien itsesääntelyssä: valvoja ja valvottava eivät voi olla sama taho.

Ruotsin Sveaskog-yhtiöllä on selkeät riippumattomuusvaatimukset. Norjan Statskogilla on vastaavat säännöt.

Idea: Metsähallituslakiin lisätään riippumattomuusvaatimus: hallituksen jäsenillä ei saa olla ollut metsäteollisuuskytköksiä 3 vuoteen.

Kalastuskiintiöiden läpinäkyvyys

Kaupallisen kalastuksen kiintiöt (erityisesti silakka, kilohaili) jaetaan läpinäkymättömästi. Kukaan ei tiedä kuka omistaa kuinka paljon kiintiöitä, miten kiintiöt ovat keskittyneet, tai ketkä ovat tosiasiallisia edunsaajia.

Islannissa on julkinen kiintiörekisteri tosiasiallisen edunsaajan ilmoitusvelvollisuudella. Tanskassa kiintiöomistuksia ja siirtoja seurataan julkisesti.

Idea: Julkinen rekisteri kalastuskiintiöiden omistuksesta tosiasiallisine edunsaajineen.

Maataloustukien saajien julkinen rekisteri

Suomi saa vuosittain ~1,8 miljardia euroa CAP-tukia, mutta saajatiedot ovat hajallaan ja vaikeasti löydettävissä. Toisin kuin Tanskan helposti haettava tietokanta, Suomi julkaisee vain aggregoituja tilastoja.

Veronmaksajat eivät näe, ketkä saavat suurimmat tuet. Pienviljelijät eivät voi vertailla tilannettaan. Journalistit eivät voi tutkia tukien keskittymistä.

Tanskassa on hakukelpoinen tietokanta (landbrugsstyrelsen.dk), jossa näkyy jokaisen saajan nimi ja summa. EU-sääntely vaatii julkaisemista, mutta Suomi toteuttaa minimaalisesti.

Idea: Yksi hakukelpoinen tietokanta kaikista CAP- ja kansallisista maataloustuista, saaja- ja summatiedoilla, päivitettynä neljännesvuosittain, viiden vuoden historialla.

Eläinten hyvinvointitarkastusten julkisuus

Suomessa tehdään vuosittain ~2 000 eläinten hyvinvointitarkastusta maatiloilla, mutta tuloksia ei julkaista. Toistuvat rikkojat jatkavat toimintaansa. Vuoden 2023 sikalaskandaali paljasti järjestelmällisiä ongelmia, joita tarkastukset eivät olleet havainneet vuosiin.

Sääntöjä noudattavat tilat kilpailevat epäreilusti halvemmalla toimivien rikkojien kanssa. Journalistit ja tutkijat eivät pääse analysoimaan valvonnan tehokkuutta. Julkisuus toimisi pelotteena ja pakottaisi valvontaviranomaisen perustelemaan toimintansa.

Tanskassa tarkastustulokset ovat julkisia. Alankomaissa vakavat rikkomukset näkyvät julkisessa rekisterissä. Itävallassa rikkomukset vaikuttavat tukikelpoisuuteen.

Idea: Kaikki hyvinvointitarkastukset julkaistaan 30 päivän kuluessa tilanimellä. Vakavat rikkomukset johtavat automaattiseen CAP-maksusulkuun.

Maatalouden ravinnepäästövastuu

Maatalous aiheuttaa noin 60 % Suomen Itämereen päätyvästä fosforikuormituksesta. Tiloilla ei ole vastuuta päästöistään - kustannukset ulkoistetaan vedenpuhdistukseen, kalastukseen, matkailuun ja naapurimaihin.

Lannoitteiden ylikäyttö on subventoitua: CAP-tuet eivät riipu ravinnetehokkuudesta. Tila, joka ylittää kasvien tarpeen kaksinkertaisesti, saa samat tuet kuin tila, joka lannoittaa tarkasti.

Tanskassa on tiukat lannoiterajat ja pakolliset kerääjäkasvit. Alankomaissa lanta on käsiteltävä ja ravinnekauppa sallittu. Saksassa pohjaveden saastuttamisesta voi seurata korvausvastuu.

Idea: Tilakohtainen ravinnetaselaskenta. Tilat, jotka ylittävät tieteellisesti perustellut kynnysarvot, maksavat Itämeri-rahastoon ylityksen suhteessa. Rahasto rahoittaa kosteikkojen ennallistamista ja kerääjäkasvitukia noudattaville tiloille.